maanantai 6. syyskuuta 2010
PERKELE
Tunnin väsäsin tänne tekstiä ja kuvia,sitten bloggeri tilttas ja sitä teksiä ei ole edes luonnoksissa!
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Eskarin vanhempainilta
Eli eilen illalla oli eskarin ensimmäinen vanhempain ilta.Tutustuttiin hieman päivärytmiin,"opintojen" sisältöön jne.On kyllä vähän jo muuttunut parissa vuodessa noiden sisältö,perusrunko pysynyt samana.
Hämmästelen yhä sitä että eskarissa opetellaan aika pitkälti jo niitä asioita joita itse opettelin ensimmäisellä luokalla.Esimerkiksi kirjaimet,yhteen ja vähennyslaskut.Näihin itse tutustuin ekalla luokalla,eskarissa vain harjoiteltiin joidenkin viivojen vetelemistä,pisteiden yhdistämistä jne.Nykyisin kouluvalmiuksiin ilmeisesti kuuluu jo paljon enemmän.Ehkäpä on sitten tutkittu että oppimisherkkyys näihin asioihin on jo aikaisemmin.Onhan sitäkin ehdotettu että kouluun mentäisiin jo 6vuotiaana,mitä itse pidän hieman hurjana.Kun kyllähän niitä kouluvuosia tulee ihan tarpeeksi muutenkin ja vaikka muualla maailmassa näin olisikin on silti Suomen peruskoulutuksen taso paljon korkeammalla kuin suurimmassa osassa muissa maissa.Eikö tämä muuten ollut eräs perustekkin sille miksi Suomi oli kärkipäässä näiden maiden "paremmuus-listauksessa"?Ainakin opetus,maksuton sellainen,oli yksi peruste.Ja luulen että se nostikin niitä pisteitä aika hurjasti,on tässä yhteiskunnassa niin paljon muuta mätää...
Takaisin asiaan.Yksi asia mistä olen iloinen on turvallisuus kasvatuksen sisällön määritteleminen tarkemmin ja siihen panostaminen.Näitä asioita ei voida edes liikaa painottaa..Mitä mieltä muut olette tästä asiasta?
Heijastimen käyttö,liikenteen seassa kulkeminen,koskemattomuus,miten toimia "vaaratilanteissa",miten kertoa peloistaan ja käsitellä niitä...Suuria asioita pienille eskarilaisille ja miksi ei myös vanhemmille.
Vasu keskustelujen pitäisi olla piakkoin.Ihan hyvä juttu.Meillä on ollut nyt Minimon kanssa hieman hankalaa,en tiedä onko väsymystä vai jokin uusi uhma vaihe.Tuntuu että kaikki päivät ovat yhtä vääntämistä,mitään ei uskota ja ollaan nenä pystyssä.Onko sitten tuo eskari ehkä hieman liikaakin nostanut sitä itseluottamusta vai purkaako sitten meihin vain sen päivän aiheuttaman jännityksen?Kun tuo nyt ei mikään hiljainen ryhmä ole,hälinä sekä opittujen asioiden määrä on suuri (vaikka kuinka leikin varjolla tapahtuu).Onhan se hyvä että Minimo uskaltaa sitten sen meihin purkaa,näyttää pahan olonsa mutta kun ei itse millään jaksaisi aina olla se turvallinen aikuinen.Välillä sitä itsekkin taantuu lapsen tasolle ja kiukuttelee sitten takaisin,ihan vain koska on niin väsynyt.Keneen mä voin tän väsymyksen purkaa,kiukutella rauhassa?Luulen että Karvanaama on saanut ihan tarpeeksi viime aikoina kiukuttelua osakseen,en viitsisi enempää kiukuta.;D
Ai juu,täytyy vetää rasti seinään.Kävin toissapäivänä salilla vetämässä treenin ja tänään myös olen menossa.Ei sitten grammaakaan tippunut tuon dieettiviikon aikana,pistää hieman mietityttämään että onko mun aineenvaihdunta täysin pysähtynyt...Ei tämä ihan normaaliakaan voi olla...Pitäisi soitella lekuriin että onko mitenkään mahdollista että he ottaisivat ne labrat musta,varmistuttaisiin ainakin että ei vikaa ole.Sitten voisin syyttää vain itseäni.
Kohta pitää Minimii herättää,laittaa itseni kuntoon ja suunnata kohti päiväkotia sekä koulua.Tänään on itsenäisen opiskelun päivä,näitä varsinaisia tunteja on mulla turhankin vähän tässä lähiaikoina.
Tykkäisin käydä tunneilla mutta ei vain ole tarjota mulle sopivia.Odotan sosiaalipolitiikan opettajalta vastausta edelleen että saanko etänä korottaa numeroa.Kun ei mulla tässä ole kuin ensiapua sekä anatomian tentti.Alkaa olla hieman jo tylsän puoleista...:/ Noh,ainakin saan täysin keskittyä nyt tuohon anatomiaan,aijon repästä siitä hyvän numeron.Koska tämä koe vaikuttaa todistuksessa olevaan numeroon,olen ihan tyytyväinen jos kakkosen saan siihen.Alleviivaan nyt sitä että nykyisin numerot ovat 1-3 :D
Jahas,palaillaan taas.Tämä täti lähtee sutimaan naamaa edustuskuntoon...
Hämmästelen yhä sitä että eskarissa opetellaan aika pitkälti jo niitä asioita joita itse opettelin ensimmäisellä luokalla.Esimerkiksi kirjaimet,yhteen ja vähennyslaskut.Näihin itse tutustuin ekalla luokalla,eskarissa vain harjoiteltiin joidenkin viivojen vetelemistä,pisteiden yhdistämistä jne.Nykyisin kouluvalmiuksiin ilmeisesti kuuluu jo paljon enemmän.Ehkäpä on sitten tutkittu että oppimisherkkyys näihin asioihin on jo aikaisemmin.Onhan sitäkin ehdotettu että kouluun mentäisiin jo 6vuotiaana,mitä itse pidän hieman hurjana.Kun kyllähän niitä kouluvuosia tulee ihan tarpeeksi muutenkin ja vaikka muualla maailmassa näin olisikin on silti Suomen peruskoulutuksen taso paljon korkeammalla kuin suurimmassa osassa muissa maissa.Eikö tämä muuten ollut eräs perustekkin sille miksi Suomi oli kärkipäässä näiden maiden "paremmuus-listauksessa"?Ainakin opetus,maksuton sellainen,oli yksi peruste.Ja luulen että se nostikin niitä pisteitä aika hurjasti,on tässä yhteiskunnassa niin paljon muuta mätää...
Takaisin asiaan.Yksi asia mistä olen iloinen on turvallisuus kasvatuksen sisällön määritteleminen tarkemmin ja siihen panostaminen.Näitä asioita ei voida edes liikaa painottaa..Mitä mieltä muut olette tästä asiasta?
Heijastimen käyttö,liikenteen seassa kulkeminen,koskemattomuus,miten toimia "vaaratilanteissa",miten kertoa peloistaan ja käsitellä niitä...Suuria asioita pienille eskarilaisille ja miksi ei myös vanhemmille.
Vasu keskustelujen pitäisi olla piakkoin.Ihan hyvä juttu.Meillä on ollut nyt Minimon kanssa hieman hankalaa,en tiedä onko väsymystä vai jokin uusi uhma vaihe.Tuntuu että kaikki päivät ovat yhtä vääntämistä,mitään ei uskota ja ollaan nenä pystyssä.Onko sitten tuo eskari ehkä hieman liikaakin nostanut sitä itseluottamusta vai purkaako sitten meihin vain sen päivän aiheuttaman jännityksen?Kun tuo nyt ei mikään hiljainen ryhmä ole,hälinä sekä opittujen asioiden määrä on suuri (vaikka kuinka leikin varjolla tapahtuu).Onhan se hyvä että Minimo uskaltaa sitten sen meihin purkaa,näyttää pahan olonsa mutta kun ei itse millään jaksaisi aina olla se turvallinen aikuinen.Välillä sitä itsekkin taantuu lapsen tasolle ja kiukuttelee sitten takaisin,ihan vain koska on niin väsynyt.Keneen mä voin tän väsymyksen purkaa,kiukutella rauhassa?Luulen että Karvanaama on saanut ihan tarpeeksi viime aikoina kiukuttelua osakseen,en viitsisi enempää kiukuta.;D
Ai juu,täytyy vetää rasti seinään.Kävin toissapäivänä salilla vetämässä treenin ja tänään myös olen menossa.Ei sitten grammaakaan tippunut tuon dieettiviikon aikana,pistää hieman mietityttämään että onko mun aineenvaihdunta täysin pysähtynyt...Ei tämä ihan normaaliakaan voi olla...Pitäisi soitella lekuriin että onko mitenkään mahdollista että he ottaisivat ne labrat musta,varmistuttaisiin ainakin että ei vikaa ole.Sitten voisin syyttää vain itseäni.
Kohta pitää Minimii herättää,laittaa itseni kuntoon ja suunnata kohti päiväkotia sekä koulua.Tänään on itsenäisen opiskelun päivä,näitä varsinaisia tunteja on mulla turhankin vähän tässä lähiaikoina.
Tykkäisin käydä tunneilla mutta ei vain ole tarjota mulle sopivia.Odotan sosiaalipolitiikan opettajalta vastausta edelleen että saanko etänä korottaa numeroa.Kun ei mulla tässä ole kuin ensiapua sekä anatomian tentti.Alkaa olla hieman jo tylsän puoleista...:/ Noh,ainakin saan täysin keskittyä nyt tuohon anatomiaan,aijon repästä siitä hyvän numeron.Koska tämä koe vaikuttaa todistuksessa olevaan numeroon,olen ihan tyytyväinen jos kakkosen saan siihen.Alleviivaan nyt sitä että nykyisin numerot ovat 1-3 :D
Jahas,palaillaan taas.Tämä täti lähtee sutimaan naamaa edustuskuntoon...
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Rytinällä opiskelijan arkeen
Olo on ollut viikon jäljiltä todella väsynyt ja viikonloppu onkin mennyt lepäillessä.Aikaisin menty nukkumaan ja nukuttu päiväunetkin.Jaksaa sitten taas ensi viikon.
Olen ollut tämän viikon Jutan dietillä.kaloreita päivää kohti on ollut 1200,mikä on mielestäni hurjan vähän.Olo on ollut myös sen mukainen;väsyttää,kiukuttaa,ei pää toimi,ei jaksa tehdä mitään.Ollaan riidelty viikon aikana todella paljon ja perjantai aamuna päätin että nyt riittää.Oli koe edessä,pää ihan jumissa.Vedin banaanin,pari mandariiniä niin johan piristyi.Hiilarit siis kunniaan.Koe meni sitten ihan hyvin,ainakin omasta mielestäni.Koe pidettiin keskustelumuotoisena tenttinä,ns vuorovaikutteista oppimista.Eli kokeen numero sitten tulee siitä että kuinka paljon asiaa on,jos on ihan hiljaisena seinäruusuna niin tulee huono numero.Tosin ei asiattomuuksiakaan kannata huudella.;)
Liikuntaa en ole jaksanut yhtään harrastaa,kotona olen ollut ihan zombi ja pinna kireällä.Se vaikuttaa jo parisuhteeseen sekä lapsiin.En voi jatkaa näin.Lisäsin ruokavalioon hieman hiilareita ja johan olo parani.Ei se ole tämän kaiken arvoista,oikeasti.Nyt ei ole hyvä hetki dieetata kun on koulu,muutenkin stressiä kaikesta ja pitäisi jaksaa.Liika on liikaa.Opin silti hieman jotain ateriakoosta,säännöllisyydestä ja niistä aijonkin pitää kiinni.Leipää en edelleenkään syö,enkä marinoituja lihoja.Kasvisten määrää olen lisännyt huimasti.J;kin on nyt tyytyväinen kun mun kanssa ei tarvitse koko ajan vääntää kaikesta,en ole ihan raivona koko aikaa.*punastuu* Meillä oli oikeasti todella tiukat paikat täällä,oikein itseäni kauhistuttaa oma käytökseni.Nyt sai siis riittää,kokeillaan tätä joskus toiste.
Koulussa olen viihtynyt edelleen oikein hyvin.On niin ihanaa kun aamulla ei tarvitse miettiä että miten päivän täyttää,näkee muita ihmisiä ja oppii uutta.Ens viikosta alkaen mulla onkin muutama todella kevyt viikko,sellaista omaehtoista opiskelua.Sitten parin viikon th ja sen jälkeen alkaa kuntoutuksen opinnot(jotka olen siis kaikki jo kertaallen käynyt mutta kertaushan on opintojen äiti;D).Tammikuussa alkaa erikoistuminen ja mun pitäisi valmistua 11.11.11.Toivon oikein kovasti että näin se tulee menemäänkin,kuitenkaan kyse ei ole kuin vuodesta...
Pääsin sitten oikein kunnolla opiskelijan perusarkeen mukaan,tarkoitan tällä persaukisuutta.Munhan siis kuuluisi saada noista opinnoista jotain työkkärin tukea mutta en vielä saa.Työkkäristä lähetettiin lisäselvityspyyntö;miksi en ole hakenut opiskelemaan kevään 2010 yhteishaussa?Olin ihan että mitä helvettiä,miksi mun olisi muka pitänyt hakea?Ja kun tosissaan ilmoittauduin työkkäriin elokuussa niin mistä mä olisin edes tiennyt että mun olisi pitänyt hakea tuolloin kouluun?Sitäpaitsi mulla on tuossa oppilaitoksessa ollut opiskelupaikka,tai ainakin keskeytyneet opinnot ja tiedän sen että olisin sinne päässyt kuitenkin sisään jatkamaan opintojani.En siis lainkaan ymmärrä tätä pointtia.No,käväsimpä työkkärissä kysymässä tätä ja he nyt vain ilmoittivat että lisäselvityspyyntö pitää tehdä.Siistiä...Eli niin kauan kuin työkkäri vetkuttelee päätösten teossa ja lähettelee noita lisäselvityspyyntöjä niin olen persaukinen.Tai itseasiassa työkkäri sitten lähettää päätöksen Kelaan (jossa myös kestää) ja sieltä ne rahat sitten tulevat.
Kelastakin tuli kirje.Tämä on kyllä ihan omaa syytäni mutta siltikin harmittaa.Olen unohtanut tehdä vuosittaisen tarkistuksen asumistukeen (jota siis saatiin kotiäitiyden aikana) ja se on lakkautettu ens kuun alusta alkaen.Pitää siihenkin tehdä oikaisu pyyntö ja voi vittu,milloinkohan noita tukia aletaan saamaan?Ens vuonna?*murisee* Kivaa kun ei ole omaa rahaa yhtään.Onhan meillä varaa ruokaan jne ja J aivan varmasti antaisi mulle omaankin käyttöön rahaa jos vain osaisin pyytää.Mutta kun mun luonto ei taivu siihen.:/
Ensi viikolla luvassa opiskelua,saleilua,asioiden hoitamista (kela ja työkkäri) ja...Jospa vaikka varaisin ajan hierontaan,on vielä yksi kerta käyttämättä.Voisin hieman rentoutua.
Me ei siis olla tehty mitään järkevää tämän viikonlopun aikana.Oltu yhdessä,ulkoiltu,syöty hyvin,katsottu elokuvia ja pyykätty.Tänään pitäisi huoltsikka käydä siivoamassa ja laittaa noita pyykkejä kotona.Silitettävien vuori on ihan kiitettävän kokoinen.
Leivottiin poikien kanssa korvapuusteja sekä voisilmäpullia,kuvat varmaan kertovat kaiken.:D
Liikuntaa en ole jaksanut yhtään harrastaa,kotona olen ollut ihan zombi ja pinna kireällä.Se vaikuttaa jo parisuhteeseen sekä lapsiin.En voi jatkaa näin.Lisäsin ruokavalioon hieman hiilareita ja johan olo parani.Ei se ole tämän kaiken arvoista,oikeasti.Nyt ei ole hyvä hetki dieetata kun on koulu,muutenkin stressiä kaikesta ja pitäisi jaksaa.Liika on liikaa.Opin silti hieman jotain ateriakoosta,säännöllisyydestä ja niistä aijonkin pitää kiinni.Leipää en edelleenkään syö,enkä marinoituja lihoja.Kasvisten määrää olen lisännyt huimasti.J;kin on nyt tyytyväinen kun mun kanssa ei tarvitse koko ajan vääntää kaikesta,en ole ihan raivona koko aikaa.*punastuu* Meillä oli oikeasti todella tiukat paikat täällä,oikein itseäni kauhistuttaa oma käytökseni.Nyt sai siis riittää,kokeillaan tätä joskus toiste.
Kelastakin tuli kirje.Tämä on kyllä ihan omaa syytäni mutta siltikin harmittaa.Olen unohtanut tehdä vuosittaisen tarkistuksen asumistukeen (jota siis saatiin kotiäitiyden aikana) ja se on lakkautettu ens kuun alusta alkaen.Pitää siihenkin tehdä oikaisu pyyntö ja voi vittu,milloinkohan noita tukia aletaan saamaan?Ens vuonna?*murisee* Kivaa kun ei ole omaa rahaa yhtään.Onhan meillä varaa ruokaan jne ja J aivan varmasti antaisi mulle omaankin käyttöön rahaa jos vain osaisin pyytää.Mutta kun mun luonto ei taivu siihen.:/
Leivottiin poikien kanssa korvapuusteja sekä voisilmäpullia,kuvat varmaan kertovat kaiken.:D
maanantai 23. elokuuta 2010
Yök mikä olo!ja ärsyttääkin...
En tiedä onko mulla vatsatauti vai mikä mutta olo on aivan kamala.Piti tänään käydä koululla,salilla ja siivoamassa,tehdä anatomian tehtäviä mutta tuskimpa mitään mistään tulee.Äitee vei pojat aamulla hoitoon,mä hengasin tuolla vessassa enkä uskaltanut lähteä mihinkään.Ja sama meno jatkuu edelleen.Hyvin alkoi ainakin dietti kun ei mikään pysy sisällä.;) Vedin 250g rahkaa+1,5dl sokton mustikkakeittoa+20g kaurahiutaleita aamupalaksi,hieman fiksailin tuota oikean ruokavalion mukaista aamupalaa koska en usko että olisin pystynyt puuroa vetää napaani isoa satsillista...
Nyt pitäisi ehkä hieman levätä,saada opettaja kiinni ja siirtää meidän tapaamistamme,tehdä anatomian tehtäviä...Toivon että ei tarvitsisi hakea saikkua huomiseksi,en meinaan pysty missään terkkarissa istua jos olo on tälläinen(juu,voinhan mä siellä vessassa päivystää).Hieman kuumeinenkin olo jo on.Onneksi vasta keskiviikkona on sellaisia tunteja joissa mun on pakko olla.Peukut pystyy että siihen mennessä olen terve.
Mä olen täällä nostanut verenpaineita taas noiden Hesarin jne artikkeleiden vuoksi.En ymmärrä miksi mulla on aina pakonomainen tarve ryhtyä kahlaamaan keskustelua jostain artikkelista läpi kun tiedän sen että jossain vaiheessa pamahtaa.
Ensimmäinen tälläinen artikkeli oli Hesarin artikkeli Helsingin puistoissa lojuvista huumeruiskuista.
Okei,on myös mun mielestä kuvottavaa että tälläisiä on,entä jos lapsi vaikkapa löytää ruiskun ja tökkää itseään sillä.Todella vastenmielistä ja pistää vihaksi.Miksi niitä on niin vaikea viedä roskikseen/vinkkiin tai tuhota edes se neulaosa siitä?Ehkäpä on niin sekaisin että ei ymmärrä tehdä tätä mutta luulen että suurin syy on yksinkertaisesti välinpitämättömyys.
Mutta kun lukee tota keskustelu osiota aiheesta niin saa hyvin sellaisen kuvan että monien mielestä kaikkien kaikkien nistien pitäisi kuolla HIViin/yliannostukseen,Vinkin kaltaisia toimipisteitä ei saa olla,kaikki viedään ladon taakse ja lopetetaan.
Varsinkin Vinkin toimintaa,siis puhtaiden "värkkien" jakamista kritisoidaan eikä ymmärretä tätä laajassa mittakaavassa.Eli siis vinkin tehtävänähän on verisairauksien vähentäminen,ei niinkään narkkareiden yllyttäminen.Ja tosissaan se HIV ei leviä vain nistien keskuudessa...On moniakin eri esimerkkejä siitä miten se leviää ihan tavan kansan keskuudessa,ei voida puhua vain "narkomaanien taudeista".Ja paljonko uusia HIV/C-hepatiitti tartuntoja tulisi lisää jos uusia neuloja ei saisi vaan joutuisi käyttämään vaikkapa jonkun tutun vanhaa,useaan kertaan käytettyä,neulaa?Ja montako vastuutonta tyttöä/naista/miestä eksyy tälläisen ihmisen kanssa sänkyyn,kun eihän nykyisin erota enään päihdeongelmaista (välttämättä) ulkonäöltä.Sehän voi olla vaikkapa se herrasmies,hyvin palkattu,puku päällä ja fiksun oloinen.
En oikeastaan viitsi aivan suoraan kirjoittaa mitä ajattelen tästä asiasta,jonkun verran sensuuria täytyy olla.;)
Toinen artikkeli,tai lähinnä keskustelu siitä,joka nostatti verenpaineita; Hoitohenkilökunnan asenteet vievät potilaat lepositeisiin.
Jahas,näinkö on?Eikö nykyisin/kaikkialla se olekkaan lääkäri joka arvioi näiden tarpeen ja anna luvat lepareiden laittoon?Tässä,varsinkin keskustelussa,annetaan ymmärtää että se nimenomaan on hoitajien päättettävissä ja että muitakin mahdollisuuksia olisi.No minun ymmärtääkseni leparit ovat se viimeinen mahdollisuus,kun ei ole muita keinoja.Kun potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle.
Vai miten muut toimisivat harhaisen,aggressiivisen ihmisen kanssa jolla on (tästä johtuen) älyttömät voimat?No tietenkin voisi palkata muutaman bodarin istumaan tälläisen henkilön päälle pitkäksi aikaa.;)
Itselleni ei ole vielä tullut vastaan tilannetta jossa lepareita olisi käytetty syyttä,varsinkaan ensimmäisenä vaihtoehtona (kuten muutama on antanut ymmärtää).En voi tietenkään sanoa että tälläistä ei olisi ollut mutta en jaksa/halua uskoa että olisi kovin yleistä.Ja kun tuolla mainittiin että potilaat eivät tykkää lepareista jne.No,kukapa tykkäisi?Mutta jos ei ole oikeasti vaihtoehtoja.Nämä ko ihmiset saattavat olla myös sitä mieltä että ovat täysin terveitä,ihan ilman mitään syytä pakkohoidossa...Juu,niinhän se menee.Ja sellainen maininta että ketään ei jätetä lepareihin yksin,noilla psykan osastoilla on sellainen käytäntö että yksi hoitaja vuorossa on aina "leparivahti".Toisinsanoen yhden hoitajan koko työaika menee tähän.En sitten tiedä että onko se niin että tälläisissä tapauksissa hommataan lisävoimaa henkilökuntaa vai onko se sitten pois muiden potilaiden hoidosta?
Keskustelupalstoilla saa lähinnä karvat nousemaan pystyyn nämä "kyllä minä tiedän,olen kerran käynyt sairaalassa ja nähnyt"-tyypit.Parasta asiantuntevuutta vaikka ei ole mitään kokemusta työskentelystä hoitoalalla,siitä todellisuudesta mitä se on.Ja jos joku hoitoalan ammattilainen erehtyy kommentoimaan niin saa kunnon kivityksen,koska mehän kaikki ollaan ihan paskoja eikä tiedetä mistään mitään.Mitenkään yleistämättä. ;) Miksiköhän nämä "kaiken tietävät" sitten eivät itse suuntaudu hoitoalalle,kun kerran osaisivat korjata kaikki vääryydet sekä tietävät kaikesta kaiken?
Hoitoalalla on työssä oikeita mätäpaiseita,niin kuin joka alalla.Se on kuitenkin marginaalisen pieni ryhmä.On tässä paljon muutakin pielessä kuin palkkaus ja päävammaiset hoitajat.Olen varmaankin siitä aikaisemminkin kirjoittanut,ainakin entiseen blogiini.Se oli sitä aikaa kun olin sitä mieltä että en todellakaan palaa enään ikinä hoitoalalle ja haukuin alan ihan pystyyn.Onhan se totta että työilmapiirit on suurimmalti osalta perseestä,hoitohenkilökuntaa liian vähän,kaikkia resursseja liian vähän,hallinnollisia ongelmia jne jne jne.On tässä kuitenkin jotain hyvääkin.Eli koen hoitoalan olevan osittain kutsumusammatti,vaikka sitä kutsumusta ei voikkaan syödä (olikohan tuo Tehyn iskulause jossain ;D ).
Jospa mä vaikka menisin nyt pienelle levolle,ei tästä tule yhtään mitään.Paleltaa ja iho tuntuu kuumalta,taitaa kuume nousta.:/
Nyt pitäisi ehkä hieman levätä,saada opettaja kiinni ja siirtää meidän tapaamistamme,tehdä anatomian tehtäviä...Toivon että ei tarvitsisi hakea saikkua huomiseksi,en meinaan pysty missään terkkarissa istua jos olo on tälläinen(juu,voinhan mä siellä vessassa päivystää).Hieman kuumeinenkin olo jo on.Onneksi vasta keskiviikkona on sellaisia tunteja joissa mun on pakko olla.Peukut pystyy että siihen mennessä olen terve.
Mä olen täällä nostanut verenpaineita taas noiden Hesarin jne artikkeleiden vuoksi.En ymmärrä miksi mulla on aina pakonomainen tarve ryhtyä kahlaamaan keskustelua jostain artikkelista läpi kun tiedän sen että jossain vaiheessa pamahtaa.
Ensimmäinen tälläinen artikkeli oli Hesarin artikkeli Helsingin puistoissa lojuvista huumeruiskuista.
Okei,on myös mun mielestä kuvottavaa että tälläisiä on,entä jos lapsi vaikkapa löytää ruiskun ja tökkää itseään sillä.Todella vastenmielistä ja pistää vihaksi.Miksi niitä on niin vaikea viedä roskikseen/vinkkiin tai tuhota edes se neulaosa siitä?Ehkäpä on niin sekaisin että ei ymmärrä tehdä tätä mutta luulen että suurin syy on yksinkertaisesti välinpitämättömyys.
Mutta kun lukee tota keskustelu osiota aiheesta niin saa hyvin sellaisen kuvan että monien mielestä kaikkien kaikkien nistien pitäisi kuolla HIViin/yliannostukseen,Vinkin kaltaisia toimipisteitä ei saa olla,kaikki viedään ladon taakse ja lopetetaan.
Varsinkin Vinkin toimintaa,siis puhtaiden "värkkien" jakamista kritisoidaan eikä ymmärretä tätä laajassa mittakaavassa.Eli siis vinkin tehtävänähän on verisairauksien vähentäminen,ei niinkään narkkareiden yllyttäminen.Ja tosissaan se HIV ei leviä vain nistien keskuudessa...On moniakin eri esimerkkejä siitä miten se leviää ihan tavan kansan keskuudessa,ei voida puhua vain "narkomaanien taudeista".Ja paljonko uusia HIV/C-hepatiitti tartuntoja tulisi lisää jos uusia neuloja ei saisi vaan joutuisi käyttämään vaikkapa jonkun tutun vanhaa,useaan kertaan käytettyä,neulaa?Ja montako vastuutonta tyttöä/naista/miestä eksyy tälläisen ihmisen kanssa sänkyyn,kun eihän nykyisin erota enään päihdeongelmaista (välttämättä) ulkonäöltä.Sehän voi olla vaikkapa se herrasmies,hyvin palkattu,puku päällä ja fiksun oloinen.
En oikeastaan viitsi aivan suoraan kirjoittaa mitä ajattelen tästä asiasta,jonkun verran sensuuria täytyy olla.;)
Toinen artikkeli,tai lähinnä keskustelu siitä,joka nostatti verenpaineita; Hoitohenkilökunnan asenteet vievät potilaat lepositeisiin.
Jahas,näinkö on?Eikö nykyisin/kaikkialla se olekkaan lääkäri joka arvioi näiden tarpeen ja anna luvat lepareiden laittoon?Tässä,varsinkin keskustelussa,annetaan ymmärtää että se nimenomaan on hoitajien päättettävissä ja että muitakin mahdollisuuksia olisi.No minun ymmärtääkseni leparit ovat se viimeinen mahdollisuus,kun ei ole muita keinoja.Kun potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle.
Vai miten muut toimisivat harhaisen,aggressiivisen ihmisen kanssa jolla on (tästä johtuen) älyttömät voimat?No tietenkin voisi palkata muutaman bodarin istumaan tälläisen henkilön päälle pitkäksi aikaa.;)
Itselleni ei ole vielä tullut vastaan tilannetta jossa lepareita olisi käytetty syyttä,varsinkaan ensimmäisenä vaihtoehtona (kuten muutama on antanut ymmärtää).En voi tietenkään sanoa että tälläistä ei olisi ollut mutta en jaksa/halua uskoa että olisi kovin yleistä.Ja kun tuolla mainittiin että potilaat eivät tykkää lepareista jne.No,kukapa tykkäisi?Mutta jos ei ole oikeasti vaihtoehtoja.Nämä ko ihmiset saattavat olla myös sitä mieltä että ovat täysin terveitä,ihan ilman mitään syytä pakkohoidossa...Juu,niinhän se menee.Ja sellainen maininta että ketään ei jätetä lepareihin yksin,noilla psykan osastoilla on sellainen käytäntö että yksi hoitaja vuorossa on aina "leparivahti".Toisinsanoen yhden hoitajan koko työaika menee tähän.En sitten tiedä että onko se niin että tälläisissä tapauksissa hommataan lisävoimaa henkilökuntaa vai onko se sitten pois muiden potilaiden hoidosta?
Keskustelupalstoilla saa lähinnä karvat nousemaan pystyyn nämä "kyllä minä tiedän,olen kerran käynyt sairaalassa ja nähnyt"-tyypit.Parasta asiantuntevuutta vaikka ei ole mitään kokemusta työskentelystä hoitoalalla,siitä todellisuudesta mitä se on.Ja jos joku hoitoalan ammattilainen erehtyy kommentoimaan niin saa kunnon kivityksen,koska mehän kaikki ollaan ihan paskoja eikä tiedetä mistään mitään.Mitenkään yleistämättä. ;) Miksiköhän nämä "kaiken tietävät" sitten eivät itse suuntaudu hoitoalalle,kun kerran osaisivat korjata kaikki vääryydet sekä tietävät kaikesta kaiken?
Hoitoalalla on työssä oikeita mätäpaiseita,niin kuin joka alalla.Se on kuitenkin marginaalisen pieni ryhmä.On tässä paljon muutakin pielessä kuin palkkaus ja päävammaiset hoitajat.Olen varmaankin siitä aikaisemminkin kirjoittanut,ainakin entiseen blogiini.Se oli sitä aikaa kun olin sitä mieltä että en todellakaan palaa enään ikinä hoitoalalle ja haukuin alan ihan pystyyn.Onhan se totta että työilmapiirit on suurimmalti osalta perseestä,hoitohenkilökuntaa liian vähän,kaikkia resursseja liian vähän,hallinnollisia ongelmia jne jne jne.On tässä kuitenkin jotain hyvääkin.Eli koen hoitoalan olevan osittain kutsumusammatti,vaikka sitä kutsumusta ei voikkaan syödä (olikohan tuo Tehyn iskulause jossain ;D ).
Jospa mä vaikka menisin nyt pienelle levolle,ei tästä tule yhtään mitään.Paleltaa ja iho tuntuu kuumalta,taitaa kuume nousta.:/
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Akku ladattu
No tulipahan ainakin levättyä!Nukahdin eilen ennen puoltayötä ja heräiltiin tänään puolenpäivän jälkeen.En muista koska viimeksi olisin nukkunut noin pitkät unet yhteen putkeen,epäilen että aika kauan aikaa sitten.Mutta hyvää teki,ei voi kieltää.:)
Käytiin eilen leffassa katsomassa "Sisko tahtoisin jäädä".Hieman ristiriitaiset fiilikset jäi,en oikein osaa sanoa että oliko hyvä vai huono leffa.Ehkä hieman nuoremmille suunnattu,epäilen?
Oli kyllä tuttua tuollainen murrosiän teiniangsti,jotenkin kummasti tuli huomattua että itse on ollut aika samanlainen.Toisille murrosikä tuntuu olevan,syystä tai toisesta,hieman vaikeampaa aikaa kuin toisille.
Harmitti oikein päänäyttelijän kohtalo,oli meinaan todella hyvin asiat ennen kuin ryssi koko homman.Toisaalta taas ymmärrän miksi teki niin.Ei ole helppoa teini-ikäisen kantaa moista vastuuta,olla aina hyvä kaikessa ja tunnollinen myös kotona.
Toisesta tytöstä jäi kalvamaan se että mikäköhän mielenterveysongelma hänellä oikein oli.Kaikesta välittyi kuva että on oikeasti jollainlailla sairas,ei tuo ollut pelkkää teini ajan kapinaa.Olisin myös kaivannut sitä että hänen taustojaan olisi hieman enemmän valoitettu,jäi aika hämäräksi tämän henkilön tarina.
Laitoin edelliseksi postaukseksi trailerin elokuvasta,en jostain syystä saanut linkitettyä sitä tähän.:(
Sitten tultiin kotiin,juotiin vähän viiniä ja mä onnistuneesti nukahdin sohvalle.Olen näemmä aivan paska viettämään parisuhdeiltoja.Mutta kaipa me sitten tänään otettiin hieman sitä yhteistä aikaa takaisin.
Käytiin tänään ostamassa rottia käärmeelle Helsingistä.On oikein mukava paikka,pitää vielä joskus lähteä sinne ihan poikienkin kanssa.
http://www.tropicario.com/
Pojilla oli mennyt kyläily hyvin.Olivat olleet ilmeisen kiltisti,nukkuneet hyvin,ulkoilleet...Ja tänään olivat päässeet "laivalle" Lahteen.Olemme ennenkin olleet sellaisella parin tunnin risteilyllä ja oli kyllä ihan kiva juttu.
Hain kotiin kaksi todella väsynyttä poikaa.;)
Jospa sitä sitten itsekkin suuntaisi nukkumaan,huomenna on viikko uusi.
Koulua ei varsinaisesti ole,teen etätehtäviä,selvitän voinko korottaa sosiaalipolitiikan kurssin numeroa,sitten käyn salilla ja tapaan erään opettajan.Illalla olisi huoltsikan siivous.Ihan mukavan vauhdikas päivä!
Kauniita unia kaikille <3
Käytiin eilen leffassa katsomassa "Sisko tahtoisin jäädä".Hieman ristiriitaiset fiilikset jäi,en oikein osaa sanoa että oliko hyvä vai huono leffa.Ehkä hieman nuoremmille suunnattu,epäilen?
Oli kyllä tuttua tuollainen murrosiän teiniangsti,jotenkin kummasti tuli huomattua että itse on ollut aika samanlainen.Toisille murrosikä tuntuu olevan,syystä tai toisesta,hieman vaikeampaa aikaa kuin toisille.
Harmitti oikein päänäyttelijän kohtalo,oli meinaan todella hyvin asiat ennen kuin ryssi koko homman.Toisaalta taas ymmärrän miksi teki niin.Ei ole helppoa teini-ikäisen kantaa moista vastuuta,olla aina hyvä kaikessa ja tunnollinen myös kotona.
Toisesta tytöstä jäi kalvamaan se että mikäköhän mielenterveysongelma hänellä oikein oli.Kaikesta välittyi kuva että on oikeasti jollainlailla sairas,ei tuo ollut pelkkää teini ajan kapinaa.Olisin myös kaivannut sitä että hänen taustojaan olisi hieman enemmän valoitettu,jäi aika hämäräksi tämän henkilön tarina.
Laitoin edelliseksi postaukseksi trailerin elokuvasta,en jostain syystä saanut linkitettyä sitä tähän.:(
Sitten tultiin kotiin,juotiin vähän viiniä ja mä onnistuneesti nukahdin sohvalle.Olen näemmä aivan paska viettämään parisuhdeiltoja.Mutta kaipa me sitten tänään otettiin hieman sitä yhteistä aikaa takaisin.
Käytiin tänään ostamassa rottia käärmeelle Helsingistä.On oikein mukava paikka,pitää vielä joskus lähteä sinne ihan poikienkin kanssa.
http://www.tropicario.com/
Pojilla oli mennyt kyläily hyvin.Olivat olleet ilmeisen kiltisti,nukkuneet hyvin,ulkoilleet...Ja tänään olivat päässeet "laivalle" Lahteen.Olemme ennenkin olleet sellaisella parin tunnin risteilyllä ja oli kyllä ihan kiva juttu.
Hain kotiin kaksi todella väsynyttä poikaa.;)
Jospa sitä sitten itsekkin suuntaisi nukkumaan,huomenna on viikko uusi.
Koulua ei varsinaisesti ole,teen etätehtäviä,selvitän voinko korottaa sosiaalipolitiikan kurssin numeroa,sitten käyn salilla ja tapaan erään opettajan.Illalla olisi huoltsikan siivous.Ihan mukavan vauhdikas päivä!
Kauniita unia kaikille <3
lauantai 21. elokuuta 2010
Vapautus
Kohta se alkaa,vielä muutama tunti.Ensimmäinen lapsivapaa vuorokausi sitten kesäkuun!Ette arvaakkaan kuinka hyvään väliin tulee,tätä on odotettu.Aijon kyllä ottaa tästä taas kaiken irti.Musta on hevonpjaskaa kun jotkut väittävät että eivät odota sitä että saavat omaa aikaa,lapset lähtevät vaikkapa mummulaan yökylään.Äidit jaksavat syyllistää toisiansa minkä kerkiävät.Ainakin itse voin myöntää että nautin ajasta ilman lapsia,latailen akkuja jotta jaksaisin taas venyttää pinnaa(sitä mitä mulla ei ole hetkeen enään ollut).
Koen tärkeänä oman ajan,sen että saan olla olemassa vain itselleni.Kukaan ei pyydä mitään,tappele,kiipeile kirjahyllyyn...Voin lähteä ulos ovesta ilman että huolehdin muksut mukaan tai pyydän joltakulta että voinko mä nyt käydä vaikka kaupassa.Tarvitsisin tälläisiä hetkiä paljon useammin kuin olen saanut.Jotkut ihmiset nyt vain kaipaavat enemmän yksinäisyyttä kuin toiset.Itse olen aina nauttinut yksinolosta,ihan pienestä pitäen.Itseasiassa tarvitsen sitä,ilman hetkeä ihan itseni kanssa en jaksaisi kovin pitkään.Nytkin on jaksamisen raja tullut aikapäiviä sitten vastaan.
Sain Minimon todella nuorena.En itseasiassa ole edes ehtinyt asumaan yksin kuin muutaman kuukauden.Hieman ristiriitaiset tunteet tätä asiaa kohtaan.Päivääkään tuo mukulan kanssa en vaihtaisi pois(no okei,on tuossa muutamia päiviä mahtunut joukkoon kun ilomielin olisin jättänyt ne väliin) mutta silti on asioita jotka olisi ehkä pitänyt kokea...Tavallaan odotan sitä että pojat ovat isompia,saan sitten tietynlaista vapautta.Esimerkiksi lähteä vaikka lenkille ilman että tarvitsee olla lapsenvahti tai ottaa pojat mukaan.Sellaista suunnittelematonta elämää,tai oikeastaan hetkiä.Ihan perusjuttuja jotka ovat monelle lapsettomalle itsestään selvyyksiä;käydä yksin kaupassa extempore jne.Pienten lasten vanhemmilla ei yleensä ole tälläisiä mahdollisuuksia (paitsi jos on innokas puoliso...).
Onko väärin haaveilla tälläisestä?Kun mielestäni se ei tarkoita sitä että en nauttisi tästä ajasta kun pojat ovat pieniä.Eikä se tarkoita sitä että en rakastaisi lapsiani.Olen saanut joskus osakseni hieman järkyttyneitä katseita kun olen täräyttänyt tämänkaltaisen ajatuksen ilmaan.Tai esimerkiksi sen että sitten kun pojat ovat isoja niin ei tarvitse huolehtia kuin omista sotkuistaan,ostan valkoisen sohvan...Eikai se ole väärin että näkee tulevaisuudenkin valoisana,ei ole luonut omaa elämäänsä ainoastaan lasten ympärille?;)
En osaa kyllä kaivata sitä että en ehtinyt ennen lapsia baareilemaan,hengailemaan ystävien kanssa...Itseasiassa opiskelustakaan en tiedä.Uskon että motivaatio on ainakin itselläni enemmän kohdallaan nyt kun on lapsia.Ajankäytön suunnittelee paljon tarkemmin,rima on korkeammalla.Tavoitteena on ihan oikeasti suorittaa tietyt kurssit,päästä koulu loppuun ajallaan.Itse ainakin olen oppinut itsekuria viime vuosina,on kasvanut selkäranka,sellaista ei MINULLA ollut ennen lapsia.
Toki ehkä oma jaksaminen olisi parempi jos ei olisi lapsia huollettavana,niitä läksyjä voisi tehdä aikaisemmin kuin yöllä,aamuisin ei tarvitsisi herätä kolmea tuntia aikaisemmin kuin koulu alkaa...Eikä koulusta olisi hirveää kiirettä hakemaan kotiin väsyneitä,nälkäisiä ja kiukuttelevia lapsia.;) Voisi käydä salilla,kahvilla opiskelukavereiden kanssa,osallistua ylimääräisiin projekteihin,oppilaskemuihin...
*huokailee* Nyt on siis kouluviikko takana ja oikein positiiviset fiilikset kyllä jäi.Luokkailaiset vaikuttavat kivoilta,olen kyllä huomannut jo tietynlaisia ryhmittymiä sekä sen että joillain on hieman skismaa keskenänsä.Yritän pysyä tälläisistä taka-alalla,olla ystävällinen kaikkia kohtaan.Tahdon että itselleni koulu on mukava paikka,sellainen jonne menee mielellään eikä niin että tiedostaa koko ajan sen että joku katsoo nenänvarttaan pitkin...On siellä persoonia joiden kanssa uskon tulevani paremmin toimeen kuin toisten kanssa.Ainahan niin on.
Onneksi ketään nyt tuossa luokassa ei suorastaan syrjitä,ainakaan en ole huomannut sellaista.On inhottavaa tulla tavallaan keskenkaiken johonkin ryhmittymään,kun kaikki ovat jo luoneet omat suhteensa toisiinsa,ystävystyneet,on ollut omat konfliktinsa.
Sama juttu on aina kun menee uuteen työpaikkaan.Sitä toivoo saavansa neutraalin aloituksen,eikä niin että joku kertoo heti aluksi että "tuon kanssa sitten ei kannata tehdä töitä,tuo on tuollainen paskanjauhaja,tuo muuten vain huono"...Siitä välittyy niin negatiivinen kuva,itsekkin alkaa varomaan sanojansa.:(
Jeps,kaipa pitää hieman alkaa siivoilemaan ja katsoa sitten mitä päivä tuo tullessaan.:) Toivon että osataan karvaturvan kanssa olla tappelematta.;D
Koen tärkeänä oman ajan,sen että saan olla olemassa vain itselleni.Kukaan ei pyydä mitään,tappele,kiipeile kirjahyllyyn...Voin lähteä ulos ovesta ilman että huolehdin muksut mukaan tai pyydän joltakulta että voinko mä nyt käydä vaikka kaupassa.Tarvitsisin tälläisiä hetkiä paljon useammin kuin olen saanut.Jotkut ihmiset nyt vain kaipaavat enemmän yksinäisyyttä kuin toiset.Itse olen aina nauttinut yksinolosta,ihan pienestä pitäen.Itseasiassa tarvitsen sitä,ilman hetkeä ihan itseni kanssa en jaksaisi kovin pitkään.Nytkin on jaksamisen raja tullut aikapäiviä sitten vastaan.
Sain Minimon todella nuorena.En itseasiassa ole edes ehtinyt asumaan yksin kuin muutaman kuukauden.Hieman ristiriitaiset tunteet tätä asiaa kohtaan.Päivääkään tuo mukulan kanssa en vaihtaisi pois(no okei,on tuossa muutamia päiviä mahtunut joukkoon kun ilomielin olisin jättänyt ne väliin) mutta silti on asioita jotka olisi ehkä pitänyt kokea...Tavallaan odotan sitä että pojat ovat isompia,saan sitten tietynlaista vapautta.Esimerkiksi lähteä vaikka lenkille ilman että tarvitsee olla lapsenvahti tai ottaa pojat mukaan.Sellaista suunnittelematonta elämää,tai oikeastaan hetkiä.Ihan perusjuttuja jotka ovat monelle lapsettomalle itsestään selvyyksiä;käydä yksin kaupassa extempore jne.Pienten lasten vanhemmilla ei yleensä ole tälläisiä mahdollisuuksia (paitsi jos on innokas puoliso...).
En osaa kyllä kaivata sitä että en ehtinyt ennen lapsia baareilemaan,hengailemaan ystävien kanssa...Itseasiassa opiskelustakaan en tiedä.Uskon että motivaatio on ainakin itselläni enemmän kohdallaan nyt kun on lapsia.Ajankäytön suunnittelee paljon tarkemmin,rima on korkeammalla.Tavoitteena on ihan oikeasti suorittaa tietyt kurssit,päästä koulu loppuun ajallaan.Itse ainakin olen oppinut itsekuria viime vuosina,on kasvanut selkäranka,sellaista ei MINULLA ollut ennen lapsia.
Toki ehkä oma jaksaminen olisi parempi jos ei olisi lapsia huollettavana,niitä läksyjä voisi tehdä aikaisemmin kuin yöllä,aamuisin ei tarvitsisi herätä kolmea tuntia aikaisemmin kuin koulu alkaa...Eikä koulusta olisi hirveää kiirettä hakemaan kotiin väsyneitä,nälkäisiä ja kiukuttelevia lapsia.;) Voisi käydä salilla,kahvilla opiskelukavereiden kanssa,osallistua ylimääräisiin projekteihin,oppilaskemuihin...
Onneksi ketään nyt tuossa luokassa ei suorastaan syrjitä,ainakaan en ole huomannut sellaista.On inhottavaa tulla tavallaan keskenkaiken johonkin ryhmittymään,kun kaikki ovat jo luoneet omat suhteensa toisiinsa,ystävystyneet,on ollut omat konfliktinsa.
Sama juttu on aina kun menee uuteen työpaikkaan.Sitä toivoo saavansa neutraalin aloituksen,eikä niin että joku kertoo heti aluksi että "tuon kanssa sitten ei kannata tehdä töitä,tuo on tuollainen paskanjauhaja,tuo muuten vain huono"...Siitä välittyy niin negatiivinen kuva,itsekkin alkaa varomaan sanojansa.:(
Jeps,kaipa pitää hieman alkaa siivoilemaan ja katsoa sitten mitä päivä tuo tullessaan.:) Toivon että osataan karvaturvan kanssa olla tappelematta.;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)