Eli eilen illalla oli eskarin ensimmäinen vanhempain ilta.Tutustuttiin hieman päivärytmiin,"opintojen" sisältöön jne.On kyllä vähän jo muuttunut parissa vuodessa noiden sisältö,perusrunko pysynyt samana.
Hämmästelen yhä sitä että eskarissa opetellaan aika pitkälti jo niitä asioita joita itse opettelin ensimmäisellä luokalla.Esimerkiksi kirjaimet,yhteen ja vähennyslaskut.Näihin itse tutustuin ekalla luokalla,eskarissa vain harjoiteltiin joidenkin viivojen vetelemistä,pisteiden yhdistämistä jne.Nykyisin kouluvalmiuksiin ilmeisesti kuuluu jo paljon enemmän.Ehkäpä on sitten tutkittu että oppimisherkkyys näihin asioihin on jo aikaisemmin.Onhan sitäkin ehdotettu että kouluun mentäisiin jo 6vuotiaana,mitä itse pidän hieman hurjana.Kun kyllähän niitä kouluvuosia tulee ihan tarpeeksi muutenkin ja vaikka muualla maailmassa näin olisikin on silti Suomen peruskoulutuksen taso paljon korkeammalla kuin suurimmassa osassa muissa maissa.Eikö tämä muuten ollut eräs perustekkin sille miksi Suomi oli kärkipäässä näiden maiden "paremmuus-listauksessa"?Ainakin opetus,maksuton sellainen,oli yksi peruste.Ja luulen että se nostikin niitä pisteitä aika hurjasti,on tässä yhteiskunnassa niin paljon muuta mätää...
Takaisin asiaan.Yksi asia mistä olen iloinen on turvallisuus kasvatuksen sisällön määritteleminen tarkemmin ja siihen panostaminen.Näitä asioita ei voida edes liikaa painottaa..Mitä mieltä muut olette tästä asiasta?
Heijastimen käyttö,liikenteen seassa kulkeminen,koskemattomuus,miten toimia "vaaratilanteissa",miten kertoa peloistaan ja käsitellä niitä...Suuria asioita pienille eskarilaisille ja miksi ei myös vanhemmille.
Vasu keskustelujen pitäisi olla piakkoin.Ihan hyvä juttu.Meillä on ollut nyt Minimon kanssa hieman hankalaa,en tiedä onko väsymystä vai jokin uusi uhma vaihe.Tuntuu että kaikki päivät ovat yhtä vääntämistä,mitään ei uskota ja ollaan nenä pystyssä.Onko sitten tuo eskari ehkä hieman liikaakin nostanut sitä itseluottamusta vai purkaako sitten meihin vain sen päivän aiheuttaman jännityksen?Kun tuo nyt ei mikään hiljainen ryhmä ole,hälinä sekä opittujen asioiden määrä on suuri (vaikka kuinka leikin varjolla tapahtuu).Onhan se hyvä että Minimo uskaltaa sitten sen meihin purkaa,näyttää pahan olonsa mutta kun ei itse millään jaksaisi aina olla se turvallinen aikuinen.Välillä sitä itsekkin taantuu lapsen tasolle ja kiukuttelee sitten takaisin,ihan vain koska on niin väsynyt.Keneen mä voin tän väsymyksen purkaa,kiukutella rauhassa?Luulen että Karvanaama on saanut ihan tarpeeksi viime aikoina kiukuttelua osakseen,en viitsisi enempää kiukuta.;D
Ai juu,täytyy vetää rasti seinään.Kävin toissapäivänä salilla vetämässä treenin ja tänään myös olen menossa.Ei sitten grammaakaan tippunut tuon dieettiviikon aikana,pistää hieman mietityttämään että onko mun aineenvaihdunta täysin pysähtynyt...Ei tämä ihan normaaliakaan voi olla...Pitäisi soitella lekuriin että onko mitenkään mahdollista että he ottaisivat ne labrat musta,varmistuttaisiin ainakin että ei vikaa ole.Sitten voisin syyttää vain itseäni.
Kohta pitää Minimii herättää,laittaa itseni kuntoon ja suunnata kohti päiväkotia sekä koulua.Tänään on itsenäisen opiskelun päivä,näitä varsinaisia tunteja on mulla turhankin vähän tässä lähiaikoina.
Tykkäisin käydä tunneilla mutta ei vain ole tarjota mulle sopivia.Odotan sosiaalipolitiikan opettajalta vastausta edelleen että saanko etänä korottaa numeroa.Kun ei mulla tässä ole kuin ensiapua sekä anatomian tentti.Alkaa olla hieman jo tylsän puoleista...:/ Noh,ainakin saan täysin keskittyä nyt tuohon anatomiaan,aijon repästä siitä hyvän numeron.Koska tämä koe vaikuttaa todistuksessa olevaan numeroon,olen ihan tyytyväinen jos kakkosen saan siihen.Alleviivaan nyt sitä että nykyisin numerot ovat 1-3 :D
Jahas,palaillaan taas.Tämä täti lähtee sutimaan naamaa edustuskuntoon...
Cattinen on kahden pienen pojan äiti.Minimo on eskarilainen ja Minimii täyttää syksyllä 2vuotta. Catin ura kotiäitinä päättyi elokuussa ja alkoi sitten koulun tahkoaminen.Ehkäpä tässä joskus valmistuukin vielä...Meiltä löytyy kotoa myös rautaa rakastava Karvanaama. Blogi käsittelee kokonaisvaltaisesti meidän elämää sekä kaikkia kiinnostuksen kohteitani.Alunperin blogin piti olla vain treeni/terveysblogi mutta kuten sanottu;tämä ei pysynyt oikein käsissä.:P
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Rytinällä opiskelijan arkeen
Olo on ollut viikon jäljiltä todella väsynyt ja viikonloppu onkin mennyt lepäillessä.Aikaisin menty nukkumaan ja nukuttu päiväunetkin.Jaksaa sitten taas ensi viikon.
Olen ollut tämän viikon Jutan dietillä.kaloreita päivää kohti on ollut 1200,mikä on mielestäni hurjan vähän.Olo on ollut myös sen mukainen;väsyttää,kiukuttaa,ei pää toimi,ei jaksa tehdä mitään.Ollaan riidelty viikon aikana todella paljon ja perjantai aamuna päätin että nyt riittää.Oli koe edessä,pää ihan jumissa.Vedin banaanin,pari mandariiniä niin johan piristyi.Hiilarit siis kunniaan.Koe meni sitten ihan hyvin,ainakin omasta mielestäni.Koe pidettiin keskustelumuotoisena tenttinä,ns vuorovaikutteista oppimista.Eli kokeen numero sitten tulee siitä että kuinka paljon asiaa on,jos on ihan hiljaisena seinäruusuna niin tulee huono numero.Tosin ei asiattomuuksiakaan kannata huudella.;)
Liikuntaa en ole jaksanut yhtään harrastaa,kotona olen ollut ihan zombi ja pinna kireällä.Se vaikuttaa jo parisuhteeseen sekä lapsiin.En voi jatkaa näin.Lisäsin ruokavalioon hieman hiilareita ja johan olo parani.Ei se ole tämän kaiken arvoista,oikeasti.Nyt ei ole hyvä hetki dieetata kun on koulu,muutenkin stressiä kaikesta ja pitäisi jaksaa.Liika on liikaa.Opin silti hieman jotain ateriakoosta,säännöllisyydestä ja niistä aijonkin pitää kiinni.Leipää en edelleenkään syö,enkä marinoituja lihoja.Kasvisten määrää olen lisännyt huimasti.J;kin on nyt tyytyväinen kun mun kanssa ei tarvitse koko ajan vääntää kaikesta,en ole ihan raivona koko aikaa.*punastuu* Meillä oli oikeasti todella tiukat paikat täällä,oikein itseäni kauhistuttaa oma käytökseni.Nyt sai siis riittää,kokeillaan tätä joskus toiste.
Koulussa olen viihtynyt edelleen oikein hyvin.On niin ihanaa kun aamulla ei tarvitse miettiä että miten päivän täyttää,näkee muita ihmisiä ja oppii uutta.Ens viikosta alkaen mulla onkin muutama todella kevyt viikko,sellaista omaehtoista opiskelua.Sitten parin viikon th ja sen jälkeen alkaa kuntoutuksen opinnot(jotka olen siis kaikki jo kertaallen käynyt mutta kertaushan on opintojen äiti;D).Tammikuussa alkaa erikoistuminen ja mun pitäisi valmistua 11.11.11.Toivon oikein kovasti että näin se tulee menemäänkin,kuitenkaan kyse ei ole kuin vuodesta...
Pääsin sitten oikein kunnolla opiskelijan perusarkeen mukaan,tarkoitan tällä persaukisuutta.Munhan siis kuuluisi saada noista opinnoista jotain työkkärin tukea mutta en vielä saa.Työkkäristä lähetettiin lisäselvityspyyntö;miksi en ole hakenut opiskelemaan kevään 2010 yhteishaussa?Olin ihan että mitä helvettiä,miksi mun olisi muka pitänyt hakea?Ja kun tosissaan ilmoittauduin työkkäriin elokuussa niin mistä mä olisin edes tiennyt että mun olisi pitänyt hakea tuolloin kouluun?Sitäpaitsi mulla on tuossa oppilaitoksessa ollut opiskelupaikka,tai ainakin keskeytyneet opinnot ja tiedän sen että olisin sinne päässyt kuitenkin sisään jatkamaan opintojani.En siis lainkaan ymmärrä tätä pointtia.No,käväsimpä työkkärissä kysymässä tätä ja he nyt vain ilmoittivat että lisäselvityspyyntö pitää tehdä.Siistiä...Eli niin kauan kuin työkkäri vetkuttelee päätösten teossa ja lähettelee noita lisäselvityspyyntöjä niin olen persaukinen.Tai itseasiassa työkkäri sitten lähettää päätöksen Kelaan (jossa myös kestää) ja sieltä ne rahat sitten tulevat.
Kelastakin tuli kirje.Tämä on kyllä ihan omaa syytäni mutta siltikin harmittaa.Olen unohtanut tehdä vuosittaisen tarkistuksen asumistukeen (jota siis saatiin kotiäitiyden aikana) ja se on lakkautettu ens kuun alusta alkaen.Pitää siihenkin tehdä oikaisu pyyntö ja voi vittu,milloinkohan noita tukia aletaan saamaan?Ens vuonna?*murisee* Kivaa kun ei ole omaa rahaa yhtään.Onhan meillä varaa ruokaan jne ja J aivan varmasti antaisi mulle omaankin käyttöön rahaa jos vain osaisin pyytää.Mutta kun mun luonto ei taivu siihen.:/
Ensi viikolla luvassa opiskelua,saleilua,asioiden hoitamista (kela ja työkkäri) ja...Jospa vaikka varaisin ajan hierontaan,on vielä yksi kerta käyttämättä.Voisin hieman rentoutua.
Me ei siis olla tehty mitään järkevää tämän viikonlopun aikana.Oltu yhdessä,ulkoiltu,syöty hyvin,katsottu elokuvia ja pyykätty.Tänään pitäisi huoltsikka käydä siivoamassa ja laittaa noita pyykkejä kotona.Silitettävien vuori on ihan kiitettävän kokoinen.
Leivottiin poikien kanssa korvapuusteja sekä voisilmäpullia,kuvat varmaan kertovat kaiken.:D
Olen ollut tämän viikon Jutan dietillä.kaloreita päivää kohti on ollut 1200,mikä on mielestäni hurjan vähän.Olo on ollut myös sen mukainen;väsyttää,kiukuttaa,ei pää toimi,ei jaksa tehdä mitään.Ollaan riidelty viikon aikana todella paljon ja perjantai aamuna päätin että nyt riittää.Oli koe edessä,pää ihan jumissa.Vedin banaanin,pari mandariiniä niin johan piristyi.Hiilarit siis kunniaan.Koe meni sitten ihan hyvin,ainakin omasta mielestäni.Koe pidettiin keskustelumuotoisena tenttinä,ns vuorovaikutteista oppimista.Eli kokeen numero sitten tulee siitä että kuinka paljon asiaa on,jos on ihan hiljaisena seinäruusuna niin tulee huono numero.Tosin ei asiattomuuksiakaan kannata huudella.;)
Liikuntaa en ole jaksanut yhtään harrastaa,kotona olen ollut ihan zombi ja pinna kireällä.Se vaikuttaa jo parisuhteeseen sekä lapsiin.En voi jatkaa näin.Lisäsin ruokavalioon hieman hiilareita ja johan olo parani.Ei se ole tämän kaiken arvoista,oikeasti.Nyt ei ole hyvä hetki dieetata kun on koulu,muutenkin stressiä kaikesta ja pitäisi jaksaa.Liika on liikaa.Opin silti hieman jotain ateriakoosta,säännöllisyydestä ja niistä aijonkin pitää kiinni.Leipää en edelleenkään syö,enkä marinoituja lihoja.Kasvisten määrää olen lisännyt huimasti.J;kin on nyt tyytyväinen kun mun kanssa ei tarvitse koko ajan vääntää kaikesta,en ole ihan raivona koko aikaa.*punastuu* Meillä oli oikeasti todella tiukat paikat täällä,oikein itseäni kauhistuttaa oma käytökseni.Nyt sai siis riittää,kokeillaan tätä joskus toiste.
Koulussa olen viihtynyt edelleen oikein hyvin.On niin ihanaa kun aamulla ei tarvitse miettiä että miten päivän täyttää,näkee muita ihmisiä ja oppii uutta.Ens viikosta alkaen mulla onkin muutama todella kevyt viikko,sellaista omaehtoista opiskelua.Sitten parin viikon th ja sen jälkeen alkaa kuntoutuksen opinnot(jotka olen siis kaikki jo kertaallen käynyt mutta kertaushan on opintojen äiti;D).Tammikuussa alkaa erikoistuminen ja mun pitäisi valmistua 11.11.11.Toivon oikein kovasti että näin se tulee menemäänkin,kuitenkaan kyse ei ole kuin vuodesta...
Pääsin sitten oikein kunnolla opiskelijan perusarkeen mukaan,tarkoitan tällä persaukisuutta.Munhan siis kuuluisi saada noista opinnoista jotain työkkärin tukea mutta en vielä saa.Työkkäristä lähetettiin lisäselvityspyyntö;miksi en ole hakenut opiskelemaan kevään 2010 yhteishaussa?Olin ihan että mitä helvettiä,miksi mun olisi muka pitänyt hakea?Ja kun tosissaan ilmoittauduin työkkäriin elokuussa niin mistä mä olisin edes tiennyt että mun olisi pitänyt hakea tuolloin kouluun?Sitäpaitsi mulla on tuossa oppilaitoksessa ollut opiskelupaikka,tai ainakin keskeytyneet opinnot ja tiedän sen että olisin sinne päässyt kuitenkin sisään jatkamaan opintojani.En siis lainkaan ymmärrä tätä pointtia.No,käväsimpä työkkärissä kysymässä tätä ja he nyt vain ilmoittivat että lisäselvityspyyntö pitää tehdä.Siistiä...Eli niin kauan kuin työkkäri vetkuttelee päätösten teossa ja lähettelee noita lisäselvityspyyntöjä niin olen persaukinen.Tai itseasiassa työkkäri sitten lähettää päätöksen Kelaan (jossa myös kestää) ja sieltä ne rahat sitten tulevat.
Kelastakin tuli kirje.Tämä on kyllä ihan omaa syytäni mutta siltikin harmittaa.Olen unohtanut tehdä vuosittaisen tarkistuksen asumistukeen (jota siis saatiin kotiäitiyden aikana) ja se on lakkautettu ens kuun alusta alkaen.Pitää siihenkin tehdä oikaisu pyyntö ja voi vittu,milloinkohan noita tukia aletaan saamaan?Ens vuonna?*murisee* Kivaa kun ei ole omaa rahaa yhtään.Onhan meillä varaa ruokaan jne ja J aivan varmasti antaisi mulle omaankin käyttöön rahaa jos vain osaisin pyytää.Mutta kun mun luonto ei taivu siihen.:/
Ensi viikolla luvassa opiskelua,saleilua,asioiden hoitamista (kela ja työkkäri) ja...Jospa vaikka varaisin ajan hierontaan,on vielä yksi kerta käyttämättä.Voisin hieman rentoutua.
Me ei siis olla tehty mitään järkevää tämän viikonlopun aikana.Oltu yhdessä,ulkoiltu,syöty hyvin,katsottu elokuvia ja pyykätty.Tänään pitäisi huoltsikka käydä siivoamassa ja laittaa noita pyykkejä kotona.Silitettävien vuori on ihan kiitettävän kokoinen.
Leivottiin poikien kanssa korvapuusteja sekä voisilmäpullia,kuvat varmaan kertovat kaiken.:D
maanantai 23. elokuuta 2010
Yök mikä olo!ja ärsyttääkin...
En tiedä onko mulla vatsatauti vai mikä mutta olo on aivan kamala.Piti tänään käydä koululla,salilla ja siivoamassa,tehdä anatomian tehtäviä mutta tuskimpa mitään mistään tulee.Äitee vei pojat aamulla hoitoon,mä hengasin tuolla vessassa enkä uskaltanut lähteä mihinkään.Ja sama meno jatkuu edelleen.Hyvin alkoi ainakin dietti kun ei mikään pysy sisällä.;) Vedin 250g rahkaa+1,5dl sokton mustikkakeittoa+20g kaurahiutaleita aamupalaksi,hieman fiksailin tuota oikean ruokavalion mukaista aamupalaa koska en usko että olisin pystynyt puuroa vetää napaani isoa satsillista...
Nyt pitäisi ehkä hieman levätä,saada opettaja kiinni ja siirtää meidän tapaamistamme,tehdä anatomian tehtäviä...Toivon että ei tarvitsisi hakea saikkua huomiseksi,en meinaan pysty missään terkkarissa istua jos olo on tälläinen(juu,voinhan mä siellä vessassa päivystää).Hieman kuumeinenkin olo jo on.Onneksi vasta keskiviikkona on sellaisia tunteja joissa mun on pakko olla.Peukut pystyy että siihen mennessä olen terve.
Mä olen täällä nostanut verenpaineita taas noiden Hesarin jne artikkeleiden vuoksi.En ymmärrä miksi mulla on aina pakonomainen tarve ryhtyä kahlaamaan keskustelua jostain artikkelista läpi kun tiedän sen että jossain vaiheessa pamahtaa.
Ensimmäinen tälläinen artikkeli oli Hesarin artikkeli Helsingin puistoissa lojuvista huumeruiskuista.
Okei,on myös mun mielestä kuvottavaa että tälläisiä on,entä jos lapsi vaikkapa löytää ruiskun ja tökkää itseään sillä.Todella vastenmielistä ja pistää vihaksi.Miksi niitä on niin vaikea viedä roskikseen/vinkkiin tai tuhota edes se neulaosa siitä?Ehkäpä on niin sekaisin että ei ymmärrä tehdä tätä mutta luulen että suurin syy on yksinkertaisesti välinpitämättömyys.
Mutta kun lukee tota keskustelu osiota aiheesta niin saa hyvin sellaisen kuvan että monien mielestä kaikkien kaikkien nistien pitäisi kuolla HIViin/yliannostukseen,Vinkin kaltaisia toimipisteitä ei saa olla,kaikki viedään ladon taakse ja lopetetaan.
Varsinkin Vinkin toimintaa,siis puhtaiden "värkkien" jakamista kritisoidaan eikä ymmärretä tätä laajassa mittakaavassa.Eli siis vinkin tehtävänähän on verisairauksien vähentäminen,ei niinkään narkkareiden yllyttäminen.Ja tosissaan se HIV ei leviä vain nistien keskuudessa...On moniakin eri esimerkkejä siitä miten se leviää ihan tavan kansan keskuudessa,ei voida puhua vain "narkomaanien taudeista".Ja paljonko uusia HIV/C-hepatiitti tartuntoja tulisi lisää jos uusia neuloja ei saisi vaan joutuisi käyttämään vaikkapa jonkun tutun vanhaa,useaan kertaan käytettyä,neulaa?Ja montako vastuutonta tyttöä/naista/miestä eksyy tälläisen ihmisen kanssa sänkyyn,kun eihän nykyisin erota enään päihdeongelmaista (välttämättä) ulkonäöltä.Sehän voi olla vaikkapa se herrasmies,hyvin palkattu,puku päällä ja fiksun oloinen.
En oikeastaan viitsi aivan suoraan kirjoittaa mitä ajattelen tästä asiasta,jonkun verran sensuuria täytyy olla.;)
Toinen artikkeli,tai lähinnä keskustelu siitä,joka nostatti verenpaineita; Hoitohenkilökunnan asenteet vievät potilaat lepositeisiin.
Jahas,näinkö on?Eikö nykyisin/kaikkialla se olekkaan lääkäri joka arvioi näiden tarpeen ja anna luvat lepareiden laittoon?Tässä,varsinkin keskustelussa,annetaan ymmärtää että se nimenomaan on hoitajien päättettävissä ja että muitakin mahdollisuuksia olisi.No minun ymmärtääkseni leparit ovat se viimeinen mahdollisuus,kun ei ole muita keinoja.Kun potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle.
Vai miten muut toimisivat harhaisen,aggressiivisen ihmisen kanssa jolla on (tästä johtuen) älyttömät voimat?No tietenkin voisi palkata muutaman bodarin istumaan tälläisen henkilön päälle pitkäksi aikaa.;)
Itselleni ei ole vielä tullut vastaan tilannetta jossa lepareita olisi käytetty syyttä,varsinkaan ensimmäisenä vaihtoehtona (kuten muutama on antanut ymmärtää).En voi tietenkään sanoa että tälläistä ei olisi ollut mutta en jaksa/halua uskoa että olisi kovin yleistä.Ja kun tuolla mainittiin että potilaat eivät tykkää lepareista jne.No,kukapa tykkäisi?Mutta jos ei ole oikeasti vaihtoehtoja.Nämä ko ihmiset saattavat olla myös sitä mieltä että ovat täysin terveitä,ihan ilman mitään syytä pakkohoidossa...Juu,niinhän se menee.Ja sellainen maininta että ketään ei jätetä lepareihin yksin,noilla psykan osastoilla on sellainen käytäntö että yksi hoitaja vuorossa on aina "leparivahti".Toisinsanoen yhden hoitajan koko työaika menee tähän.En sitten tiedä että onko se niin että tälläisissä tapauksissa hommataan lisävoimaa henkilökuntaa vai onko se sitten pois muiden potilaiden hoidosta?
Keskustelupalstoilla saa lähinnä karvat nousemaan pystyyn nämä "kyllä minä tiedän,olen kerran käynyt sairaalassa ja nähnyt"-tyypit.Parasta asiantuntevuutta vaikka ei ole mitään kokemusta työskentelystä hoitoalalla,siitä todellisuudesta mitä se on.Ja jos joku hoitoalan ammattilainen erehtyy kommentoimaan niin saa kunnon kivityksen,koska mehän kaikki ollaan ihan paskoja eikä tiedetä mistään mitään.Mitenkään yleistämättä. ;) Miksiköhän nämä "kaiken tietävät" sitten eivät itse suuntaudu hoitoalalle,kun kerran osaisivat korjata kaikki vääryydet sekä tietävät kaikesta kaiken?
Hoitoalalla on työssä oikeita mätäpaiseita,niin kuin joka alalla.Se on kuitenkin marginaalisen pieni ryhmä.On tässä paljon muutakin pielessä kuin palkkaus ja päävammaiset hoitajat.Olen varmaankin siitä aikaisemminkin kirjoittanut,ainakin entiseen blogiini.Se oli sitä aikaa kun olin sitä mieltä että en todellakaan palaa enään ikinä hoitoalalle ja haukuin alan ihan pystyyn.Onhan se totta että työilmapiirit on suurimmalti osalta perseestä,hoitohenkilökuntaa liian vähän,kaikkia resursseja liian vähän,hallinnollisia ongelmia jne jne jne.On tässä kuitenkin jotain hyvääkin.Eli koen hoitoalan olevan osittain kutsumusammatti,vaikka sitä kutsumusta ei voikkaan syödä (olikohan tuo Tehyn iskulause jossain ;D ).
Jospa mä vaikka menisin nyt pienelle levolle,ei tästä tule yhtään mitään.Paleltaa ja iho tuntuu kuumalta,taitaa kuume nousta.:/
Nyt pitäisi ehkä hieman levätä,saada opettaja kiinni ja siirtää meidän tapaamistamme,tehdä anatomian tehtäviä...Toivon että ei tarvitsisi hakea saikkua huomiseksi,en meinaan pysty missään terkkarissa istua jos olo on tälläinen(juu,voinhan mä siellä vessassa päivystää).Hieman kuumeinenkin olo jo on.Onneksi vasta keskiviikkona on sellaisia tunteja joissa mun on pakko olla.Peukut pystyy että siihen mennessä olen terve.
Mä olen täällä nostanut verenpaineita taas noiden Hesarin jne artikkeleiden vuoksi.En ymmärrä miksi mulla on aina pakonomainen tarve ryhtyä kahlaamaan keskustelua jostain artikkelista läpi kun tiedän sen että jossain vaiheessa pamahtaa.
Ensimmäinen tälläinen artikkeli oli Hesarin artikkeli Helsingin puistoissa lojuvista huumeruiskuista.
Okei,on myös mun mielestä kuvottavaa että tälläisiä on,entä jos lapsi vaikkapa löytää ruiskun ja tökkää itseään sillä.Todella vastenmielistä ja pistää vihaksi.Miksi niitä on niin vaikea viedä roskikseen/vinkkiin tai tuhota edes se neulaosa siitä?Ehkäpä on niin sekaisin että ei ymmärrä tehdä tätä mutta luulen että suurin syy on yksinkertaisesti välinpitämättömyys.
Mutta kun lukee tota keskustelu osiota aiheesta niin saa hyvin sellaisen kuvan että monien mielestä kaikkien kaikkien nistien pitäisi kuolla HIViin/yliannostukseen,Vinkin kaltaisia toimipisteitä ei saa olla,kaikki viedään ladon taakse ja lopetetaan.
Varsinkin Vinkin toimintaa,siis puhtaiden "värkkien" jakamista kritisoidaan eikä ymmärretä tätä laajassa mittakaavassa.Eli siis vinkin tehtävänähän on verisairauksien vähentäminen,ei niinkään narkkareiden yllyttäminen.Ja tosissaan se HIV ei leviä vain nistien keskuudessa...On moniakin eri esimerkkejä siitä miten se leviää ihan tavan kansan keskuudessa,ei voida puhua vain "narkomaanien taudeista".Ja paljonko uusia HIV/C-hepatiitti tartuntoja tulisi lisää jos uusia neuloja ei saisi vaan joutuisi käyttämään vaikkapa jonkun tutun vanhaa,useaan kertaan käytettyä,neulaa?Ja montako vastuutonta tyttöä/naista/miestä eksyy tälläisen ihmisen kanssa sänkyyn,kun eihän nykyisin erota enään päihdeongelmaista (välttämättä) ulkonäöltä.Sehän voi olla vaikkapa se herrasmies,hyvin palkattu,puku päällä ja fiksun oloinen.
En oikeastaan viitsi aivan suoraan kirjoittaa mitä ajattelen tästä asiasta,jonkun verran sensuuria täytyy olla.;)
Toinen artikkeli,tai lähinnä keskustelu siitä,joka nostatti verenpaineita; Hoitohenkilökunnan asenteet vievät potilaat lepositeisiin.
Jahas,näinkö on?Eikö nykyisin/kaikkialla se olekkaan lääkäri joka arvioi näiden tarpeen ja anna luvat lepareiden laittoon?Tässä,varsinkin keskustelussa,annetaan ymmärtää että se nimenomaan on hoitajien päättettävissä ja että muitakin mahdollisuuksia olisi.No minun ymmärtääkseni leparit ovat se viimeinen mahdollisuus,kun ei ole muita keinoja.Kun potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle.
Vai miten muut toimisivat harhaisen,aggressiivisen ihmisen kanssa jolla on (tästä johtuen) älyttömät voimat?No tietenkin voisi palkata muutaman bodarin istumaan tälläisen henkilön päälle pitkäksi aikaa.;)
Itselleni ei ole vielä tullut vastaan tilannetta jossa lepareita olisi käytetty syyttä,varsinkaan ensimmäisenä vaihtoehtona (kuten muutama on antanut ymmärtää).En voi tietenkään sanoa että tälläistä ei olisi ollut mutta en jaksa/halua uskoa että olisi kovin yleistä.Ja kun tuolla mainittiin että potilaat eivät tykkää lepareista jne.No,kukapa tykkäisi?Mutta jos ei ole oikeasti vaihtoehtoja.Nämä ko ihmiset saattavat olla myös sitä mieltä että ovat täysin terveitä,ihan ilman mitään syytä pakkohoidossa...Juu,niinhän se menee.Ja sellainen maininta että ketään ei jätetä lepareihin yksin,noilla psykan osastoilla on sellainen käytäntö että yksi hoitaja vuorossa on aina "leparivahti".Toisinsanoen yhden hoitajan koko työaika menee tähän.En sitten tiedä että onko se niin että tälläisissä tapauksissa hommataan lisävoimaa henkilökuntaa vai onko se sitten pois muiden potilaiden hoidosta?
Keskustelupalstoilla saa lähinnä karvat nousemaan pystyyn nämä "kyllä minä tiedän,olen kerran käynyt sairaalassa ja nähnyt"-tyypit.Parasta asiantuntevuutta vaikka ei ole mitään kokemusta työskentelystä hoitoalalla,siitä todellisuudesta mitä se on.Ja jos joku hoitoalan ammattilainen erehtyy kommentoimaan niin saa kunnon kivityksen,koska mehän kaikki ollaan ihan paskoja eikä tiedetä mistään mitään.Mitenkään yleistämättä. ;) Miksiköhän nämä "kaiken tietävät" sitten eivät itse suuntaudu hoitoalalle,kun kerran osaisivat korjata kaikki vääryydet sekä tietävät kaikesta kaiken?
Hoitoalalla on työssä oikeita mätäpaiseita,niin kuin joka alalla.Se on kuitenkin marginaalisen pieni ryhmä.On tässä paljon muutakin pielessä kuin palkkaus ja päävammaiset hoitajat.Olen varmaankin siitä aikaisemminkin kirjoittanut,ainakin entiseen blogiini.Se oli sitä aikaa kun olin sitä mieltä että en todellakaan palaa enään ikinä hoitoalalle ja haukuin alan ihan pystyyn.Onhan se totta että työilmapiirit on suurimmalti osalta perseestä,hoitohenkilökuntaa liian vähän,kaikkia resursseja liian vähän,hallinnollisia ongelmia jne jne jne.On tässä kuitenkin jotain hyvääkin.Eli koen hoitoalan olevan osittain kutsumusammatti,vaikka sitä kutsumusta ei voikkaan syödä (olikohan tuo Tehyn iskulause jossain ;D ).
Jospa mä vaikka menisin nyt pienelle levolle,ei tästä tule yhtään mitään.Paleltaa ja iho tuntuu kuumalta,taitaa kuume nousta.:/
lauantai 21. elokuuta 2010
Vapautus
Kohta se alkaa,vielä muutama tunti.Ensimmäinen lapsivapaa vuorokausi sitten kesäkuun!Ette arvaakkaan kuinka hyvään väliin tulee,tätä on odotettu.Aijon kyllä ottaa tästä taas kaiken irti.Musta on hevonpjaskaa kun jotkut väittävät että eivät odota sitä että saavat omaa aikaa,lapset lähtevät vaikkapa mummulaan yökylään.Äidit jaksavat syyllistää toisiansa minkä kerkiävät.Ainakin itse voin myöntää että nautin ajasta ilman lapsia,latailen akkuja jotta jaksaisin taas venyttää pinnaa(sitä mitä mulla ei ole hetkeen enään ollut).
Koen tärkeänä oman ajan,sen että saan olla olemassa vain itselleni.Kukaan ei pyydä mitään,tappele,kiipeile kirjahyllyyn...Voin lähteä ulos ovesta ilman että huolehdin muksut mukaan tai pyydän joltakulta että voinko mä nyt käydä vaikka kaupassa.Tarvitsisin tälläisiä hetkiä paljon useammin kuin olen saanut.Jotkut ihmiset nyt vain kaipaavat enemmän yksinäisyyttä kuin toiset.Itse olen aina nauttinut yksinolosta,ihan pienestä pitäen.Itseasiassa tarvitsen sitä,ilman hetkeä ihan itseni kanssa en jaksaisi kovin pitkään.Nytkin on jaksamisen raja tullut aikapäiviä sitten vastaan.
Sain Minimon todella nuorena.En itseasiassa ole edes ehtinyt asumaan yksin kuin muutaman kuukauden.Hieman ristiriitaiset tunteet tätä asiaa kohtaan.Päivääkään tuo mukulan kanssa en vaihtaisi pois(no okei,on tuossa muutamia päiviä mahtunut joukkoon kun ilomielin olisin jättänyt ne väliin) mutta silti on asioita jotka olisi ehkä pitänyt kokea...Tavallaan odotan sitä että pojat ovat isompia,saan sitten tietynlaista vapautta.Esimerkiksi lähteä vaikka lenkille ilman että tarvitsee olla lapsenvahti tai ottaa pojat mukaan.Sellaista suunnittelematonta elämää,tai oikeastaan hetkiä.Ihan perusjuttuja jotka ovat monelle lapsettomalle itsestään selvyyksiä;käydä yksin kaupassa extempore jne.Pienten lasten vanhemmilla ei yleensä ole tälläisiä mahdollisuuksia (paitsi jos on innokas puoliso...).
Onko väärin haaveilla tälläisestä?Kun mielestäni se ei tarkoita sitä että en nauttisi tästä ajasta kun pojat ovat pieniä.Eikä se tarkoita sitä että en rakastaisi lapsiani.Olen saanut joskus osakseni hieman järkyttyneitä katseita kun olen täräyttänyt tämänkaltaisen ajatuksen ilmaan.Tai esimerkiksi sen että sitten kun pojat ovat isoja niin ei tarvitse huolehtia kuin omista sotkuistaan,ostan valkoisen sohvan...Eikai se ole väärin että näkee tulevaisuudenkin valoisana,ei ole luonut omaa elämäänsä ainoastaan lasten ympärille?;)
En osaa kyllä kaivata sitä että en ehtinyt ennen lapsia baareilemaan,hengailemaan ystävien kanssa...Itseasiassa opiskelustakaan en tiedä.Uskon että motivaatio on ainakin itselläni enemmän kohdallaan nyt kun on lapsia.Ajankäytön suunnittelee paljon tarkemmin,rima on korkeammalla.Tavoitteena on ihan oikeasti suorittaa tietyt kurssit,päästä koulu loppuun ajallaan.Itse ainakin olen oppinut itsekuria viime vuosina,on kasvanut selkäranka,sellaista ei MINULLA ollut ennen lapsia.
Toki ehkä oma jaksaminen olisi parempi jos ei olisi lapsia huollettavana,niitä läksyjä voisi tehdä aikaisemmin kuin yöllä,aamuisin ei tarvitsisi herätä kolmea tuntia aikaisemmin kuin koulu alkaa...Eikä koulusta olisi hirveää kiirettä hakemaan kotiin väsyneitä,nälkäisiä ja kiukuttelevia lapsia.;) Voisi käydä salilla,kahvilla opiskelukavereiden kanssa,osallistua ylimääräisiin projekteihin,oppilaskemuihin...
*huokailee* Nyt on siis kouluviikko takana ja oikein positiiviset fiilikset kyllä jäi.Luokkailaiset vaikuttavat kivoilta,olen kyllä huomannut jo tietynlaisia ryhmittymiä sekä sen että joillain on hieman skismaa keskenänsä.Yritän pysyä tälläisistä taka-alalla,olla ystävällinen kaikkia kohtaan.Tahdon että itselleni koulu on mukava paikka,sellainen jonne menee mielellään eikä niin että tiedostaa koko ajan sen että joku katsoo nenänvarttaan pitkin...On siellä persoonia joiden kanssa uskon tulevani paremmin toimeen kuin toisten kanssa.Ainahan niin on.
Onneksi ketään nyt tuossa luokassa ei suorastaan syrjitä,ainakaan en ole huomannut sellaista.On inhottavaa tulla tavallaan keskenkaiken johonkin ryhmittymään,kun kaikki ovat jo luoneet omat suhteensa toisiinsa,ystävystyneet,on ollut omat konfliktinsa.
Sama juttu on aina kun menee uuteen työpaikkaan.Sitä toivoo saavansa neutraalin aloituksen,eikä niin että joku kertoo heti aluksi että "tuon kanssa sitten ei kannata tehdä töitä,tuo on tuollainen paskanjauhaja,tuo muuten vain huono"...Siitä välittyy niin negatiivinen kuva,itsekkin alkaa varomaan sanojansa.:(
Jeps,kaipa pitää hieman alkaa siivoilemaan ja katsoa sitten mitä päivä tuo tullessaan.:) Toivon että osataan karvaturvan kanssa olla tappelematta.;D
Koen tärkeänä oman ajan,sen että saan olla olemassa vain itselleni.Kukaan ei pyydä mitään,tappele,kiipeile kirjahyllyyn...Voin lähteä ulos ovesta ilman että huolehdin muksut mukaan tai pyydän joltakulta että voinko mä nyt käydä vaikka kaupassa.Tarvitsisin tälläisiä hetkiä paljon useammin kuin olen saanut.Jotkut ihmiset nyt vain kaipaavat enemmän yksinäisyyttä kuin toiset.Itse olen aina nauttinut yksinolosta,ihan pienestä pitäen.Itseasiassa tarvitsen sitä,ilman hetkeä ihan itseni kanssa en jaksaisi kovin pitkään.Nytkin on jaksamisen raja tullut aikapäiviä sitten vastaan.
Sain Minimon todella nuorena.En itseasiassa ole edes ehtinyt asumaan yksin kuin muutaman kuukauden.Hieman ristiriitaiset tunteet tätä asiaa kohtaan.Päivääkään tuo mukulan kanssa en vaihtaisi pois(no okei,on tuossa muutamia päiviä mahtunut joukkoon kun ilomielin olisin jättänyt ne väliin) mutta silti on asioita jotka olisi ehkä pitänyt kokea...Tavallaan odotan sitä että pojat ovat isompia,saan sitten tietynlaista vapautta.Esimerkiksi lähteä vaikka lenkille ilman että tarvitsee olla lapsenvahti tai ottaa pojat mukaan.Sellaista suunnittelematonta elämää,tai oikeastaan hetkiä.Ihan perusjuttuja jotka ovat monelle lapsettomalle itsestään selvyyksiä;käydä yksin kaupassa extempore jne.Pienten lasten vanhemmilla ei yleensä ole tälläisiä mahdollisuuksia (paitsi jos on innokas puoliso...).
Onko väärin haaveilla tälläisestä?Kun mielestäni se ei tarkoita sitä että en nauttisi tästä ajasta kun pojat ovat pieniä.Eikä se tarkoita sitä että en rakastaisi lapsiani.Olen saanut joskus osakseni hieman järkyttyneitä katseita kun olen täräyttänyt tämänkaltaisen ajatuksen ilmaan.Tai esimerkiksi sen että sitten kun pojat ovat isoja niin ei tarvitse huolehtia kuin omista sotkuistaan,ostan valkoisen sohvan...Eikai se ole väärin että näkee tulevaisuudenkin valoisana,ei ole luonut omaa elämäänsä ainoastaan lasten ympärille?;)
En osaa kyllä kaivata sitä että en ehtinyt ennen lapsia baareilemaan,hengailemaan ystävien kanssa...Itseasiassa opiskelustakaan en tiedä.Uskon että motivaatio on ainakin itselläni enemmän kohdallaan nyt kun on lapsia.Ajankäytön suunnittelee paljon tarkemmin,rima on korkeammalla.Tavoitteena on ihan oikeasti suorittaa tietyt kurssit,päästä koulu loppuun ajallaan.Itse ainakin olen oppinut itsekuria viime vuosina,on kasvanut selkäranka,sellaista ei MINULLA ollut ennen lapsia.
Toki ehkä oma jaksaminen olisi parempi jos ei olisi lapsia huollettavana,niitä läksyjä voisi tehdä aikaisemmin kuin yöllä,aamuisin ei tarvitsisi herätä kolmea tuntia aikaisemmin kuin koulu alkaa...Eikä koulusta olisi hirveää kiirettä hakemaan kotiin väsyneitä,nälkäisiä ja kiukuttelevia lapsia.;) Voisi käydä salilla,kahvilla opiskelukavereiden kanssa,osallistua ylimääräisiin projekteihin,oppilaskemuihin...
*huokailee* Nyt on siis kouluviikko takana ja oikein positiiviset fiilikset kyllä jäi.Luokkailaiset vaikuttavat kivoilta,olen kyllä huomannut jo tietynlaisia ryhmittymiä sekä sen että joillain on hieman skismaa keskenänsä.Yritän pysyä tälläisistä taka-alalla,olla ystävällinen kaikkia kohtaan.Tahdon että itselleni koulu on mukava paikka,sellainen jonne menee mielellään eikä niin että tiedostaa koko ajan sen että joku katsoo nenänvarttaan pitkin...On siellä persoonia joiden kanssa uskon tulevani paremmin toimeen kuin toisten kanssa.Ainahan niin on.
Onneksi ketään nyt tuossa luokassa ei suorastaan syrjitä,ainakaan en ole huomannut sellaista.On inhottavaa tulla tavallaan keskenkaiken johonkin ryhmittymään,kun kaikki ovat jo luoneet omat suhteensa toisiinsa,ystävystyneet,on ollut omat konfliktinsa.
Sama juttu on aina kun menee uuteen työpaikkaan.Sitä toivoo saavansa neutraalin aloituksen,eikä niin että joku kertoo heti aluksi että "tuon kanssa sitten ei kannata tehdä töitä,tuo on tuollainen paskanjauhaja,tuo muuten vain huono"...Siitä välittyy niin negatiivinen kuva,itsekkin alkaa varomaan sanojansa.:(
Jeps,kaipa pitää hieman alkaa siivoilemaan ja katsoa sitten mitä päivä tuo tullessaan.:) Toivon että osataan karvaturvan kanssa olla tappelematta.;D
torstai 19. elokuuta 2010
Go jutta-projekti?!
Mä sitten menin tekemään sen,laitoin hakemuksen tuohon netin kautta toteutettavaan "laihdutusryhmään".Ehkäpä tässä on vintti pimentymässä aivan kokonaan...Noh,tuo ruokavalio näyttää ihan ok;lta,hiilarit ehkä turhankin matalalla joten saas nähdä mitä polla tykkää.Sitten tuo aamuaero ei vaan tule mulla onnistumaan,ikävä kyllä.Nyt jo herään viiden paikkeilla,jos tekisin tunnin aamuaeron niin pitäisi nousta neljältä!Ei vaan tule natsaamaan.Ehtisinhän toki sen tehdä jos nousisin viideltä MUTTA en voi muksuja tänne keskenään siksi aikaa jättää.J meinaan lähtee töihin.Ja tosissaan yöunet jää muutenkin turhan vähäisiksi joten eipä nyt vain onnistu.Teen sitten illalla,koulun jälkeen.Eipä tuo tule poikkeamaan muutenkaan mun ohjelmasta kovasti,on nyt jo suunnitelmissa että kolme aeroa viikossa ja kolme tai neljä punttia.:) Punttiohjelmasta en ole vielä varma,että pidänkö tämän omani vai vaihdanko tuohon Jutan ohjelmaan.
Aijon nyt ainakin kokeilla tuota,yrittänyttä ei laiteta.Ja kuukaudenhan tuo vain kestää,tarkoittaa sitä että on juuri silloin kun mulla on easympi jakso menossa koulun suhteen.Jospa tämä toimisi "polkasuna" oikeeseen suuntaan.
Ja jos ei polla kestä noita hiilarimääriä,niin sitten lisäilen hieman.En aijo oman terveyden kustannuksella kuitenkaan leikkiä tämän enempää kuin mitä olen tähän asti leikkinyt.Tavoitteena edelleen hyvä olo,hyvä terveys.Ei niinkään paljoa se miltä näytän(toki iso plussa on tän läskin pois saaminen,istuu vaatteetkin paremmin).
Vaikka ensi jakson kaikki opinnot olen suorittanut niin aijon silti osallistua kokeisiin,yrittää korottaa numeroita.Paitsi että en mä noita kolmosia oikein voi korottaa...
Olo tänään jo pirteämpi ja edelleen mennään ilman paniikkia.Luulin aamutunnilla että mulle nousee kuume,palelsi ja oli höntti olo.Mutta syömisen jälkeen olo parani,taisi olla vain sokerit alhaalla.
Pojilla ollut taas hankala ilta ja Herra Karvaturpa nukahti illan aikana tuonne sohvalle.On ollut oikein rattoisaa ja äiti yhtä hymyä.Not.:-x Yritän hokea mantraa;"kylläsetästävielämuuttuukylläsetästämuuttuu",ei oikein vain toimi.
Joops.täytyypi suunnata nukkumaan...Nämä on nyt taas vähän tälläsiä postauksia...;)
Aijon nyt ainakin kokeilla tuota,yrittänyttä ei laiteta.Ja kuukaudenhan tuo vain kestää,tarkoittaa sitä että on juuri silloin kun mulla on easympi jakso menossa koulun suhteen.Jospa tämä toimisi "polkasuna" oikeeseen suuntaan.
Ja jos ei polla kestä noita hiilarimääriä,niin sitten lisäilen hieman.En aijo oman terveyden kustannuksella kuitenkaan leikkiä tämän enempää kuin mitä olen tähän asti leikkinyt.Tavoitteena edelleen hyvä olo,hyvä terveys.Ei niinkään paljoa se miltä näytän(toki iso plussa on tän läskin pois saaminen,istuu vaatteetkin paremmin).
Koulussa oli tavallaan turha päivä.Ainoa mistä hyödyin oli kokous maikkojen kanssa.Sovittiin että tosissaan teen sen työharjoittelun 2viikon pituisena,korotan anatomiaa sekä sosiaalipolitiikkaa ja päivitän ensiavun.Muita kokeita ei tarvitse tuon ryhmän mukana tehdä kuin vanhustyön.Siis tässä jaksossa.
Vaikka ensi jakson kaikki opinnot olen suorittanut niin aijon silti osallistua kokeisiin,yrittää korottaa numeroita.Paitsi että en mä noita kolmosia oikein voi korottaa...
Olo tänään jo pirteämpi ja edelleen mennään ilman paniikkia.Luulin aamutunnilla että mulle nousee kuume,palelsi ja oli höntti olo.Mutta syömisen jälkeen olo parani,taisi olla vain sokerit alhaalla.
Pojilla ollut taas hankala ilta ja Herra Karvaturpa nukahti illan aikana tuonne sohvalle.On ollut oikein rattoisaa ja äiti yhtä hymyä.Not.:-x Yritän hokea mantraa;"kylläsetästävielämuuttuukylläsetästämuuttuu",ei oikein vain toimi.
Joops.täytyypi suunnata nukkumaan...Nämä on nyt taas vähän tälläsiä postauksia...;)
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Vauhtia piisaa
Voi tätä uupumusta.On se rankkaa aloittaa opiskelu pitkän tauon jälkeen,olen tainut jäädä kotiäitiysvireelle.Ei sillä,kotiäitiys on omalla tavallaan rankkaa myöskin.Nyt ei sentään enään Minimii kamalasti valvota.Univelkaa kertyy ihan toisesta syystä.Nukutaan sitten haudassa.;)
Ihan ensimmäiseksi;tänään ei päätä puristellut eikä ollut hengenahdistusta.Joko mä pystyin hallitsemaan sen todella hyvin tai sitten oli jostain syystä poikkeuspäivä.En edes muista koska viimeksi olisi koko päivän pysynyt oireet poissa.Olen jo niin tottunut niihin...Tai sitten voi olla vielä tälläinen mahdollisuus;en kitannut tänään kahvia kuin kaksi kuppia koko päivän aikana.Se on ainoa poikkeus yleiseen käytäntöön.Voiko noi oireet muka tulla kahvinjuomisesta?Ehkä ne sittenkään ei olisi ahdistusta tällä kertaa?Uskoa mitä tahansa,mä haluaisin uskoa näin.Koska se helpottaisi ihan hirveästi mun elämääni.
Tänään koulua oli nelisen tuntia,pelkästään anatomiaa.Selvittelin että miten käyn tuon anatomian,meinaan että olen suurimman osan tuosta kurssista käynyt ja eräästä toisesta kurssista puuttuu osa.Sellaista se on kun kurssien sisältöjä muutellaan.Eli aikuisten mukana en nyt käy enään anatomiaa,teen nuorten ryhmän kanssa ja kokeeseenkin on sitten vielä pari viikkoa aikaa.Onneksi! :D
Piti tänään ohjaajan kanssa keskustella,hänellä oli niin kiire että siirtyi huomiseksi.Sen verran sain selville että hoidon työharjoittelun joudun käymään,tosin lyhennettynä ja ilman näyttöä.Sitten huomenna ilmeisesti selviää että voinko jättää Kansanterveydestä sekä Hoitotyön auttamismenetelmistä kokeet väliin,keskittyä vain anatomian sekä vanhustyönkokeeseen.Voisin sitten käydä sosiaalipolitiikan kurssin uudestaan läpi sillä aikaa kun muut ovat työharjoittelussa.Ehkäpä myös yhden anatomian kurssin.:) Noi ovat ainoat ns huonot numerot mun todistuksessa,loput menee ihan ok.
Koulun jälkeen kävin kahvittelemassa kaverin kanssa ja sitten suuntasin salille.EI olisi pitänyt punnita itseään,paino edelleen pysynyt samassa ja tuntuu että turpoan koko ajan lisää.:( Vaikka mielestäni kalorit on ihan ok syömisissäni,juon paljon vettä ja liikuntaa harrastan 2-4 kertaa viikossa.Eipä näytä riittävän.Otti kyllä todella paljon pannuun,viihdyin crossissa 20min sen takia.Painotkin nousi yllättävän hyvin,keskityin käsiin sekä keskivartaloon tänään.Olen suunnitellut että pe illaksi varaisin lapsiparkin,kävisin crossaa tai spinnaamassa.Sitten LA on salipäivä,samoin SU.Ai että mua ottaa mun ulkonäkö tällä hetkellä päähän oikeasti todella paljon.Miten tota painoa on voinut kertyä noin paljon?:OLopetan kohta syömisen kokonaan jos ei muu auta...*murisee*
Meillä on lapsivapaa la-su yö,täytyy toivoa että osataan ottaa iisisti niin voi siellä salillakin sitten käydä.;)
Ei mun kyllä tee tällä hetkellä mieli baariin lähteä,Karvanaamasta en tiedä.Ollaan suunniteltu että käydään ainakin leffassa,sitten kotiin syömään ja nukkumaan.Saas nähdä.
Pojat ovat olleet hieman haastavia viime aikoina.Paljon kitinää ja rutinaa,sitten kun itse on vielä kaikenlisäksi todella väsynyt niin ei meinaa hermot kestää...Täytyy toivoa että pojatkin pian tottuvat tähän rytmiin ja väsymys heilläkin hellittää.
Toivottavasti en toista itseäni kovin paljoa.Meinaan olen niin väsynyt,en yhtään muista mitä eilen kirjoitin!*naureskelee*
Ihan ensimmäiseksi;tänään ei päätä puristellut eikä ollut hengenahdistusta.Joko mä pystyin hallitsemaan sen todella hyvin tai sitten oli jostain syystä poikkeuspäivä.En edes muista koska viimeksi olisi koko päivän pysynyt oireet poissa.Olen jo niin tottunut niihin...Tai sitten voi olla vielä tälläinen mahdollisuus;en kitannut tänään kahvia kuin kaksi kuppia koko päivän aikana.Se on ainoa poikkeus yleiseen käytäntöön.Voiko noi oireet muka tulla kahvinjuomisesta?Ehkä ne sittenkään ei olisi ahdistusta tällä kertaa?Uskoa mitä tahansa,mä haluaisin uskoa näin.Koska se helpottaisi ihan hirveästi mun elämääni.
Tänään koulua oli nelisen tuntia,pelkästään anatomiaa.Selvittelin että miten käyn tuon anatomian,meinaan että olen suurimman osan tuosta kurssista käynyt ja eräästä toisesta kurssista puuttuu osa.Sellaista se on kun kurssien sisältöjä muutellaan.Eli aikuisten mukana en nyt käy enään anatomiaa,teen nuorten ryhmän kanssa ja kokeeseenkin on sitten vielä pari viikkoa aikaa.Onneksi! :D
Piti tänään ohjaajan kanssa keskustella,hänellä oli niin kiire että siirtyi huomiseksi.Sen verran sain selville että hoidon työharjoittelun joudun käymään,tosin lyhennettynä ja ilman näyttöä.Sitten huomenna ilmeisesti selviää että voinko jättää Kansanterveydestä sekä Hoitotyön auttamismenetelmistä kokeet väliin,keskittyä vain anatomian sekä vanhustyönkokeeseen.Voisin sitten käydä sosiaalipolitiikan kurssin uudestaan läpi sillä aikaa kun muut ovat työharjoittelussa.Ehkäpä myös yhden anatomian kurssin.:) Noi ovat ainoat ns huonot numerot mun todistuksessa,loput menee ihan ok.
Koulun jälkeen kävin kahvittelemassa kaverin kanssa ja sitten suuntasin salille.EI olisi pitänyt punnita itseään,paino edelleen pysynyt samassa ja tuntuu että turpoan koko ajan lisää.:( Vaikka mielestäni kalorit on ihan ok syömisissäni,juon paljon vettä ja liikuntaa harrastan 2-4 kertaa viikossa.Eipä näytä riittävän.Otti kyllä todella paljon pannuun,viihdyin crossissa 20min sen takia.Painotkin nousi yllättävän hyvin,keskityin käsiin sekä keskivartaloon tänään.Olen suunnitellut että pe illaksi varaisin lapsiparkin,kävisin crossaa tai spinnaamassa.Sitten LA on salipäivä,samoin SU.Ai että mua ottaa mun ulkonäkö tällä hetkellä päähän oikeasti todella paljon.Miten tota painoa on voinut kertyä noin paljon?:OLopetan kohta syömisen kokonaan jos ei muu auta...*murisee*
Meillä on lapsivapaa la-su yö,täytyy toivoa että osataan ottaa iisisti niin voi siellä salillakin sitten käydä.;)
Ei mun kyllä tee tällä hetkellä mieli baariin lähteä,Karvanaamasta en tiedä.Ollaan suunniteltu että käydään ainakin leffassa,sitten kotiin syömään ja nukkumaan.Saas nähdä.
Pojat ovat olleet hieman haastavia viime aikoina.Paljon kitinää ja rutinaa,sitten kun itse on vielä kaikenlisäksi todella väsynyt niin ei meinaa hermot kestää...Täytyy toivoa että pojatkin pian tottuvat tähän rytmiin ja väsymys heilläkin hellittää.
Toivottavasti en toista itseäni kovin paljoa.Meinaan olen niin väsynyt,en yhtään muista mitä eilen kirjoitin!*naureskelee*
tiistai 17. elokuuta 2010
Ensimmäinen koulupäivä
Eli tänään se alkoi;opiskelu.
Ensivaikutelma omista luokkalaisista on ihan positiivinen ja opiskelukin oli mielenkiintoista.Hieman töitä sai tehdä oman voinnin eteen,tuttu pään puristus sekä hengenahdistus ihmisjoukossa nosti päätään.Uskon oireiden helpottavan kun en enään jännitä niin paljoa.Tai ainakin toivon niin,on meinaan hirveä kontrolloiminen koko ajan että en saa paniikkikohtausta.Perhanan sairaus,ja kun vielä tiedostan mistä oireet johtuu...*huokaa* Ainakin yritän enkä enään sulkeudu neljän seinän sisään.
Ensimmäiset tunnit mulla oli anatomiaa,opiskelin sydäntä sekä verenkiertoelimistöä.Lopuksi sitten vanhustyötä,missä onneksi loistan jo ihan sen vuoksi kun sitä työtä tehnyt.Tuossa kohtaa voi sanoa että työ opettaa,ei mitään uutta tullut vastaan.
Sain tietää että meillä on ensi viikolla koe viikko ja sitten työharjoittelu!Eli hippasen saan sitten kuroa muita kiinni,he ovat käyneet viikkoja näitä asioita läpi ja mä käyn tasan tän viikon.:O Työharjoittelupaikasta en niinkään ole huolissani,noita vanhainkoteja on täällä päin runsaasti.Sitäpaitsi mä olen jo käynyt hoidon työharjoittelun,voi olla että saan siitä hyväksiluetun (jos oikein kauniisti pyydän ;D).
Sain pienen slaakin kun katsoin vanhoja numeroita.Isoin numero oli todistuksessa kolmonen,niitä olikin runsaasti kuten kakkosiakin.Olin jo väittämässä että ei voi olla mun todistus,sain esimerkiksi Patologiasta vitosen,kunnes selvisi että nykyään on numerot 1-3 eikä 1-5 kuten ennen.:D Meinasin jo että mitä vttua mä tätä koulua jatkan kun olen näin surkea.Vaikka;ei niillä numeroilla tolla alalla ole kovin suurta painoarvoa,enemmänkin se käytännön osaaminen.En kyllä tiedä kuinka tarkkaan noita nykyään katsotaan edes,hoitajapula on ihan hirveä...
Nyt nukkumaan,aamulla taas herätys kello 5.On ihan takki tyhjä,silmät lupsuu...Tämä alku on aina todella rankkaa.Mutta onneksi mielenkiintoista.Huomenna onkin sitten anatomiaa,sitten keskustelu mun opintojen etenemisestä opettajan kanssa ja pääsen salille "rentoutumaan".
Ensivaikutelma omista luokkalaisista on ihan positiivinen ja opiskelukin oli mielenkiintoista.Hieman töitä sai tehdä oman voinnin eteen,tuttu pään puristus sekä hengenahdistus ihmisjoukossa nosti päätään.Uskon oireiden helpottavan kun en enään jännitä niin paljoa.Tai ainakin toivon niin,on meinaan hirveä kontrolloiminen koko ajan että en saa paniikkikohtausta.Perhanan sairaus,ja kun vielä tiedostan mistä oireet johtuu...*huokaa* Ainakin yritän enkä enään sulkeudu neljän seinän sisään.
Ensimmäiset tunnit mulla oli anatomiaa,opiskelin sydäntä sekä verenkiertoelimistöä.Lopuksi sitten vanhustyötä,missä onneksi loistan jo ihan sen vuoksi kun sitä työtä tehnyt.Tuossa kohtaa voi sanoa että työ opettaa,ei mitään uutta tullut vastaan.
Sain tietää että meillä on ensi viikolla koe viikko ja sitten työharjoittelu!Eli hippasen saan sitten kuroa muita kiinni,he ovat käyneet viikkoja näitä asioita läpi ja mä käyn tasan tän viikon.:O Työharjoittelupaikasta en niinkään ole huolissani,noita vanhainkoteja on täällä päin runsaasti.Sitäpaitsi mä olen jo käynyt hoidon työharjoittelun,voi olla että saan siitä hyväksiluetun (jos oikein kauniisti pyydän ;D).
Sain pienen slaakin kun katsoin vanhoja numeroita.Isoin numero oli todistuksessa kolmonen,niitä olikin runsaasti kuten kakkosiakin.Olin jo väittämässä että ei voi olla mun todistus,sain esimerkiksi Patologiasta vitosen,kunnes selvisi että nykyään on numerot 1-3 eikä 1-5 kuten ennen.:D Meinasin jo että mitä vttua mä tätä koulua jatkan kun olen näin surkea.Vaikka;ei niillä numeroilla tolla alalla ole kovin suurta painoarvoa,enemmänkin se käytännön osaaminen.En kyllä tiedä kuinka tarkkaan noita nykyään katsotaan edes,hoitajapula on ihan hirveä...
Nyt nukkumaan,aamulla taas herätys kello 5.On ihan takki tyhjä,silmät lupsuu...Tämä alku on aina todella rankkaa.Mutta onneksi mielenkiintoista.Huomenna onkin sitten anatomiaa,sitten keskustelu mun opintojen etenemisestä opettajan kanssa ja pääsen salille "rentoutumaan".
perjantai 13. elokuuta 2010
Jännittäviä aikoja
Nyt sitten se on selvää;aloitan tiistaina opinnot.Tarkoitus olisi valmistua 12/11,saas nähdä onnistunko.:)
Saatiin ujutettua niin että ainakin näillä näkymin saisin Kelasta todella hyviä tukia opintoihin.Eli en jää vain opintotuelle.Olikohan tuo nimeltään Peruspäiväraha tms.Olen niin laiska että en jaksa kaivaa lomaketta esille.
Pikkaisen harmittaa se että joudunkin kertaamaan aika paljon jo opittua.Eli aloitan tokan perusjakson alusta nyt,vaikka kaikki kolme ovat mulla käytynä.:/ Kertaushan on opintojen äiti...Jotkut jutut ovat kyllä menneet auttamatta vanhaksi,joitain uusia juttuja tullut perusopintoihin.En esimerkiksi tiennyt että ensiapu on käytävä kolmen vuoden välein,se menee muuten vanhaksi.Täytyy yrittää tulevaisuudessakin muistaa tämä.
Tiistaina sitten alkaa.Sain aika suppean infon,myöhemmin kuulen sitten lisää.Positiivista on se että ainakin koulukirjat korvaa työkkäri,sapuskoista en tiedä,matkoja ei.Kaikkein eniten jännittää oma jaksaminen sekä uudet koulukaverit.Kun hyppään tällein kesken vuotta mukaan.
Päätin jo valmiiksi että en hirveästi stressaa koulun vuoksi ja yritän pitää lupaukseni.;) Meinaan tuola alalla ei oikeasti kamalan paljoa numerot paina,ihan hyvä niin.Ja täytyy toivoa että onnistun saamaan harjoittelupaikat tästä kotikylästä että ei tarvitsisi lähteä kaupunkiin harjoitteluihin.Meinaan kun noiden junien aikataulut eivät natsaa päiväkodin aukioloaikojen kanssa.Tai sitten yritän saada vuorohoitopaikan aina harjoitteluiden ajaksi.J kun ei tässä asiassa voi auttaa,sen työajat ovat vielä mahdottomampia kuin omani.
Ai jestas tätä on vaikea saada tajuntaan;olen opiskelija taas.XD
Meillä tehtiin pientä pintaremonttia.Tai siis rakas veljeni tuli tekemään.
Tässä alku;

Ja tälläistä jälkeä broidi sai aikaiseksi (sprayllä);

Aika kiva vai mitä?
Tämän näköinen on olohuone tällä hetkellä,en vielä ole uskaltanut kaikkea siirtää takaisin poikien huoneeseen.Ties missä maalihuuruissa muuten ovat yön jälkeen.;)

Piti tänään mennä spinninkiin mutta olen oikeasti niin poikki että peruin sen.Viime yönä vajaa 5h unta,ei ole riittämiin.En vain malttanut lopettaa ajoissa Haydenin lukemista,sitten Minimii herätti jo kello 5...Tai itseasiassa Karvaturpa,sen jälkeen Minimii...*haukottelee*
Pitäisi sitten oikeasti vain yrittää jaksaa käydä tuolla salilla/tunneilla koska tiedän että se auttaa jaksamaan,VAIKKA on todella tuskaista koulupäivän jälkeen lähteä poikia vielä raahaamaan mukaan salille.Täytyy myös opetella aikaisin nukkumaan meneminen,se ei oikein vaan luonnistu multa.:P
Tässä vielä kuva mun mökkikynsistä!
Saatiin ujutettua niin että ainakin näillä näkymin saisin Kelasta todella hyviä tukia opintoihin.Eli en jää vain opintotuelle.Olikohan tuo nimeltään Peruspäiväraha tms.Olen niin laiska että en jaksa kaivaa lomaketta esille.
Pikkaisen harmittaa se että joudunkin kertaamaan aika paljon jo opittua.Eli aloitan tokan perusjakson alusta nyt,vaikka kaikki kolme ovat mulla käytynä.:/ Kertaushan on opintojen äiti...Jotkut jutut ovat kyllä menneet auttamatta vanhaksi,joitain uusia juttuja tullut perusopintoihin.En esimerkiksi tiennyt että ensiapu on käytävä kolmen vuoden välein,se menee muuten vanhaksi.Täytyy yrittää tulevaisuudessakin muistaa tämä.
Tiistaina sitten alkaa.Sain aika suppean infon,myöhemmin kuulen sitten lisää.Positiivista on se että ainakin koulukirjat korvaa työkkäri,sapuskoista en tiedä,matkoja ei.Kaikkein eniten jännittää oma jaksaminen sekä uudet koulukaverit.Kun hyppään tällein kesken vuotta mukaan.
Päätin jo valmiiksi että en hirveästi stressaa koulun vuoksi ja yritän pitää lupaukseni.;) Meinaan tuola alalla ei oikeasti kamalan paljoa numerot paina,ihan hyvä niin.Ja täytyy toivoa että onnistun saamaan harjoittelupaikat tästä kotikylästä että ei tarvitsisi lähteä kaupunkiin harjoitteluihin.Meinaan kun noiden junien aikataulut eivät natsaa päiväkodin aukioloaikojen kanssa.Tai sitten yritän saada vuorohoitopaikan aina harjoitteluiden ajaksi.J kun ei tässä asiassa voi auttaa,sen työajat ovat vielä mahdottomampia kuin omani.
Ai jestas tätä on vaikea saada tajuntaan;olen opiskelija taas.XD
Meillä tehtiin pientä pintaremonttia.Tai siis rakas veljeni tuli tekemään.
Tässä alku;
Ja tälläistä jälkeä broidi sai aikaiseksi (sprayllä);
Aika kiva vai mitä?
Tämän näköinen on olohuone tällä hetkellä,en vielä ole uskaltanut kaikkea siirtää takaisin poikien huoneeseen.Ties missä maalihuuruissa muuten ovat yön jälkeen.;)
Piti tänään mennä spinninkiin mutta olen oikeasti niin poikki että peruin sen.Viime yönä vajaa 5h unta,ei ole riittämiin.En vain malttanut lopettaa ajoissa Haydenin lukemista,sitten Minimii herätti jo kello 5...Tai itseasiassa Karvaturpa,sen jälkeen Minimii...*haukottelee*
Pitäisi sitten oikeasti vain yrittää jaksaa käydä tuolla salilla/tunneilla koska tiedän että se auttaa jaksamaan,VAIKKA on todella tuskaista koulupäivän jälkeen lähteä poikia vielä raahaamaan mukaan salille.Täytyy myös opetella aikaisin nukkumaan meneminen,se ei oikein vaan luonnistu multa.:P
Tässä vielä kuva mun mökkikynsistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




