Lomalle

Eli tulee pieni tauko bloggailussa,suunnataan huomenna aamusta Päijänteelle.Mökille päästään nyt viimeistä kertaa koska se laitetaan tämän jälkeen myyntiin.Aika haikeaa tulee olemaan koska mökki on ollut meillä koko elämäni ajan ja näytellyt tärkeää osaa elämässäni...:(

Meillä Minimii sairastaa yhä.Kuumetta tänään ei ole ollut ja eilen tosissaan diagnosoitiin korvatulehdus.Ei sinänsä tullut yllätyksenä,niitähän me ollaan keräilty jo pitkän aikaa.Toisen korvan putki ei ole vieläkään tullut ulos,on korvassa poikittain.Ihmettelin hieman että miksi ne ei siellä lekurissa poistanut sitä,mutta mutta...

Ensi viikolla tulee sitten enemmän tekstiä,ainakin uskon että tuolla mökillä taas muhii kaikki ajatukset.Viime aikoina täällä ollut niin stressaavaa että ei oikein potku ole riittänyt mihinkään ylimääräseen.Onneksi kohta pääsen töihin lepäämään,uskon että saan siitä hieman virtaa kun pääsen viettämään aikaa muuallakin kuin kotona.Odotan sitä kovasti.Ja ens viikollahan mulla on synttäritkin,vanhenen taas vuoden ja rypyt sen kuin lisääntyy.:P

Otin kuvan uudesta korusta minkä ostin silloin Tallinnasta.Ennenhän mulla oli ihan perus pallo,nyt on hieman punaista "timangia".;D

Vähän sitä sun tätä

Meillä on Minimii kipeenä.Viime yönä nousi kuume,toivotaan nyt että sillä ei sitä Aivokalvontulehdusta ole.Hirveän monella kuulemma on!:(
Piti mennä tänään päiväkotiin ulkoilun ajaksi mutta jäi sitten väliin.Huomenna mennään lääkäriin jos kuumetta vielä aamulla.Peruin huomisen salinkin,pe on sitten vielä kysymysmerkillä.Pääasia on että saadaan pieni mies terveeksi.<3


Maanantaina oli lenkkeilypäivä.Meillä taas koiruus täällä ja käytiin extrapitkällä lenkillä illalla.Tuli varmasti reilu 10km.Pikkainen hiki puski vaikka illalla vasta lenkkeiltiinkin,on niin pirun kuuma taas...


Tiistaina tein kääsitreenin salilla;

AL crossi 9min,syke max 161

Ylätalja 16,5kg 3x8
Alatalja 33kg 2x8 26kg 1x8
Ojentajat taljassa 15kg 2x8 10kg 1x8 (tämä olanylivetona)
Vatsa kierto 45kg 2x10 35kg 1x12
Pystypunnerrus kp 8kg 3x6 (joo-o...)
Vatsa nosto 10x3
Selkä 60kg 3x10
Pena kp 8kg 3x10 ja tähän voisi sitten alkaa lisäämään painoja
Rinta kp 7kg 3x6
Haba kp 7kg 3x8
Viparit sivuille kp 5kg 3x7

PowerPlatessa kului 151kcal.(innoistuin tosta kalorinäytöstä ;D)

Eilen tosissaan oli kaupungissa tunti ylimääräistä aikaa ja mitä tekee persaukinen joka on saanut vähän rahaa?Ei tietenkään säästä vaan ostaa kaikkea tarpeellista!Yritin ajatella että tuo on etukäteen mulle synttärilahja,ens viikolla pyörähtää mittariin taas uusi lukema.
Nämä tarpeellisuudet ostin;

-Meikkisiveltimiä
-Kynsiviila
-Meikkikyniä
-Kulmakarvageeliä
-Luomiväri

Pari kynsilakkaa;


Ja muutama hiusjuttu;



Täytyy ostaa kun halvalla sain.samalla rahalla toki olisin voinut käydä poitsujen kanssa vaikkapa pitsalla.:P Parempi näin,ei tullut kaloreita!;D

Harjoittelin taas Konadin käyttöä;


Ja lakkasin hieman varpaitakin (yök,varvaskuvia):

Jospa seuraava Blogiteksti sisältäisi jonkinmoisen hajatelmankin,nyt ei jaksa kun viime yönä valvoskelin Minimiin kanssa...

Pari kuvaa kotoota

Napsin aikani kuluksi muutaman kotikuvan.Sain siivottua kylppärin kaapit ja yritin siivota mun vaatehuoneen niin pitihän sitä ottaa muutama kuva.;D

Tässä olohuonetta.Huomatkaa vallan mainio kuntokeskus,varsinkin tuo toinen härveli joka on edelleen kasaamatta.Olen piilottanut käsipainot jne tuonne rahin sisään ja jumppapallo majailee vaatehuoneessa.:D




Sitten hieman eteistä...


Kylppärin kaappi.Sain heitettyä ylimääräisiä pois mutta aika täydeksi silti jäi...:P


Ja meille lahjoitettiin tälläinen aika mielenkiintoinen hylly kylppäriin,tungin kaikki hiusjutut jne sinne.:D Ja näköjään siinä sitten säilytetään osaa koruistakin...

Sitten vielä vaatehuone,mun ikuinen murheenkryyni.Sinne pitäisi mahtua mun vaatteet ja noiden muiden juhlapaidat.Sitten kenkiä,silityslauta,ompelukoneet...Ahdasta on.:P Onneksi poikien vaatteet on niiden huoneessa ja makkarissa J;n.Ei mitenkään mahtuisi noiden vaatteet vielä.Ei sinne mahdu petivaatteet/pyyhkeet/pöytäliinatkaan.;)



Makkarista ja poikien huoneesta pitää ottaa myöhemmin kuvia,keittiöstähän jo on kuvat täällä.:)
Ei tämä mikään sisustuslehti koti ole,vaikka kuinka sellaisesta haaveilenkin(ei ole rahaa eikä taitoa.Suunnitelmissa silti on ostaa uusi tv-taso,lasivitriini,olohuoneenpöytä...).Täällä näkyy meidän harrastukset,sen että on lapsia ja elukoita...Puput muuten asustavat syksyyn asti parvekkeella,sitten siirtyvät olohuoneeseen.

Semmoista tällä kertaa!

Liibalaaba

Tänään on vihdoinkin ollut "kylmä päivä",eli sadetta ja tuulta.Nautin oikein kovasti olostani kun ei ollut kuuma eikä päätä särkenyt!Harmi vaan että kohta saadaan helteitä lisää,täytyy toivoa että sentään alle 30 pysytään.En vaan osaa nauttia tälläisistä megahelteistä,en ole koskaan osannut.

Ihanan syksyisen tuulahduksen tämän päivän lisäksi toi H&M;n syyskuvasto.Voi että miten paljon ihania vaatteita!Pakko pysyä hiemen edes kuosissa tämän suhteen vaikka kuinka paljon on aivan ihania neuleita,pipoja,huiveja,saappaita...*huokailee* Olen jo suunnitellut oikein kivaa pientä tilausta,yritän pitää hintarajana 150e(kait sitä syksyä varten voi hieman tuhlata?!Ja sitäpaitsi mä menen töihin,joten jotain luksusta täytyy sitten saada...Seliseliseli).
Sisko tokasi että ei löytänyt kuvastosta mitään!Siis mitä ihmettä,onko se sokea?-_-



Tämän viikon urheiluista hieman.Eli olen pikkuhiljaa saanut otettua itseäni niskasta kiinni,karsinut syömisiä sekä aloittanut taas liikkumaan.Maanantain Tallinnan reissu sekä tiistain väsypäivä hieman ehkä haittasivat tahtia mutta keskiviikosta eteenpäin palasin ruotuun.
Keskiviikkona oli salipäivä.Tein jalkatreenin sekä kidutin selkää sekä vatsaa.Huomasi kyllä että ei ole tullut pitkään aikaan käytyä koska a)painot nousivat jähmeesti b)kilomäärät pudonneet c)painoni on noussut pari kiloa,kääk! d)olin niin perkeleen kipeä jo illalla.


Torstaina kävin Puttea ulkoiluttamassa.Oli todella lämmin päivä,vaihteeksi,joten kentällä hieman taivuttelin,ravailin ja tein laukan nostoja.En viitsinyt ottaa riskiä että polle kuumenee liikaa,kuten tapanansa on jossain vaiheessa,koska päätin lähteä rauhalliselle maastolenkille.Oli ihan hyvä päätös meinaan joku idiootti päätti pelleillä autollaan.Meitä vastaa siis tuli sellainen madallettu lelu ihan tuhatta ja sataa,ei himmannut yhtään.Kiviä lenteli puten persuksille,mä rukoilin hiljaa mielessäni että putte ei päätä loikata auton eteen.Sain onneksi sen niin tien sivuun kuin mahdollista mutta haastavaa oli.Saatiinpahan molemmat pieniä sydämmentykytyksiä.Että autoilijat voivat olla tyhmiä!Oikeasti!Hevonen on eläin josta ei koskaan tiedä miten se reagoi.Jos olle olisi hypännyt auton eteen tai heittänyt mut sinne niin se olisi ollut henki pois!Toivon joskus vielä törmääväni tähän kyseiseen idioottiin kun hän on parkissa tms.Voi olla että mulla taas itsehillintä pettää ja kielenkannat aukeaa.;)

Perjantaina pidin lepo/siivouspäivän ja tänään taas kävin saleilemassa.Vuorossa oli yläkroppa sekä tietenkin tuo vatsa (se pingispallo) sekä selkä.Puntti kulki ehkä jo hieman paremmin,ylätaljassa sekä ojentajissa huomasin painojen tippuneen.Tai noh,jos alle 8 toistoa olisin tehnyt niin olisi noussut mutta kun tähtäsin siihen että teen sen 8 toistoa.Muutamissa liikkeissä otin liiankin varovasti,saan pistää sitten ensi kerralla lisää painoa.Esimerkiksi pystypunnerruksessa sekä kp penassa oli liian pienet painot.Kävi vain jurppimaan...Mutta pieni vitutus salilla on vain hyväksi,nousee painot paremmin ja mukavan sutjakkaasti!Vielä kun kuulokkeista kuuluu "sä oot niin ruma,silti oot niin kuuma"(klamydia),on voittaja fiilis.Kannattaa kokeilla.


Ollaan tällä viikolla käyty pari kertaa päiväkodilla tutustumassa.Minimiin kanssa lähinnä,jotta tutustuisi hoitajiin.Olen itse ollut tähän asti paikalla mutta ensi viikolla olisi tarkoitus jonain päivänä että vien Minimiin yksinään sinne leikkimään vähäksi aikaa.Saas nähdä mitä pieni mies tykkää!
Kyllä tuo päiväkodin aloittaminen jännittää,lähinnä ehkä mua.Odotan sitä innolla mutta samalla sydäntä särkee.Aika meni niin nopeasti,pienestä ukkelista kasvaa hetkessä iso poika.
Saatikka vielä kun Minimo aloittaa esikoulun!Kohta se menee kouluun,sitten opiskelemaan,armeijaan,sitten musta tulee mummu...Kaikki käy hetkessä,aika tuntuu katoavan...

Muutama kuva tähän loppuun.Tuo tunika/mekko on Tallinnan tuliainen ja sitten kynsikuva on Konadeilla leikkimistä.Oli aika vaikea aluksi hoksata miten siihen kuuluu painaa että kuva tarttuu,miten kohdistaa kynteen niin että kuva tosissaan on siinä kynnessä eikä sormessa.Kuten eräällä nimeltämainitsemattomallatyypillä,jolla oli harjoittelun alussa kukkasia sormissa! ;D Tein vaalet kuvat sen takia että jos menevät aivan päin sitä itseänsä niin niihin ei kovin kiinnitä huomiota.Itseasiassa tuli niin vaaleat kuviot että itsekkin saa oikein tihrustaa ennen kuin näkee ne! ;D


Puistoilukuvat eivät sitten ole tänään otettuja!Oli kiva vaan tunkea niitä tänne joukkoon.Mulla on katsokaas kaikkein kauneimmat lapset päällä maan.;D

Tyttöjen juttuja

Vielä vähän aikaa sitten pesin kasvoni käsisaippualla,laitoin jotain marketin halpisrasvaa naamaan (jos muistin) ja meikki oli mulle yhtä kuin ripsiväri.Säälistä pistin joskus mustan kajalin tai luomiväriä.
Sitten kävi jotain...Napsahdus,ikäkriisi,hurahdus...?
Nyt löytyy jo normaali kokoelma kosmetiikkaa ja näemmä takaisin entiseen ei ole paluuta!Vähitellen olen uponnut meikkien ihmeelliseen maailmaan,opin pikkuhiljaa kaikkia uusia juttuja...Musta on tullut tyttö!;D

Pistän nyt hieman kuvia tallinnan ostoksista.Vaatteet kuvaan tosin vasta myöhemmin,en ole saanut aikaiseksi kun olen ollut näistä niin innostunut! ;D

Ensiksi esittelen teille mineraalimeikit,merkki on MicaBella cosmetics.
Ymmärsin että näitä ei vielä saa Suomesta,toivotaan että pian saisi.On meinaan aivan loistavat tuotteet!Kestävät iholla todella hyvin,aamusta iltaan asti.Meikkipohjaa saa hangata käsillä,voit hikoilla näillä ilmoilla aivan rauhassa ja siltikin se vain kestää!*tuulettaa* Pitää ottaa tuosta luomiväristä kuvia vielä tarkemmin,ei oikein saa käsitystä kun ovat purkeissa...



Löysin lisäksi vielä muutaman muun tuotteen edullisesti.Ihan hyvä niin meinaan olen varmaankin tullut hulluksi kun noin kalliita meikkejä ostin (siis nuo mineraalit).


Sain Tallinnassa jonkin moisen kohtauksen kun näin kojun missä luki KONAD!!!Näitähän ei käsittääkseni saa Suomesta (vai saakohan ehkä jostain nettiputiikista) ja olen jo jonkin aikaa haaveillut näistä tuotteista.Kauniit kynnethän olivat joskus aikoinaan intohimoni,silloin kun kävin töissä niin mulla oli rakennekynnet.
Sen jälkeen innostus on hieman lopahtanut,salaisena haaveena on että jonain päivänä vielä mulla on taas kauniit rakennekynnet.Nämä omat nysät liuskottuvat,katkeilevat,olen laiska lakkaamaan...Jospa näistä uusista saisi hieman puhtia!Pieni kuva kun ensimmäisen kerran kokeilin Konadia...



Napsasin kuvan niistä retroverhoista jotka löysin Kissalasta.Muistaakseni mainitsin niistä viikko sitten ja nyt kun kuvasin noita tuliaisia niin muistin ottaa kuvan verhoistakin!:D


Karvanaama päätti ilahduttaa mua,oli ostanut muutaman hoitoaineen sekä shamppoon kokeiltavaksi.Me vielä etsitään niitä lempituotteita...;)

Matkustan ympäri maailmaa...

Eli maanantaina suuntasin kohti etelää,olin ulkomailla. ;D
Klo 4.30 oli herätys,oltiin todella pirteitä siskon kanssa kahden tunnin unien jälkeen...


Lähdettiin siis reissuun äiteen,veljen ja siskon kanssa.
Tässä muutamia matkakuvia.



Ja maisemista,arkkitehtuurista olisi kuvia vaikka millä mitalla :D







Käytiin syömässä keskiaikaisessa ravintolassa.



Juotiin yhdet ja poltettiin tyttötupakkaa.;D
Niin ja sieltä sai muuten todella hyvää Lattea!



Lisäilen enemmän myöhemmin ja laitan hieman ostoksista kuvia.
Nyt on kiire nukkumaan,huomenna taas aikainen herätys ja karmeat univelat.:D

Aurinkoista huomenta

Rakas Karvanaamani sai kyllä mut heräämään hymyillen tähän aamuun.On ihanaa kun taas näen sen saman ihmisen johon aikoinaan rakastuin.Meillä on ollut myrskyisä menneisyys,enkä usko että kauhean tasaista näillä persoonilla tulee olemaankaan.Tähän asti olemme selvinneet karikoista ja toivon että tulemme tulevistakin selviämään.Välillä koetaan epätoivon hetkiä,mietitään että miksi ihmeessä me edes yritetään...Kuitenkaan ei sitten osata olla erossa toisistamme.Jo 5vuotta,se on pitkä aika...<3

Olisin kirjoitellut tänään enemmänkin,laittanut kuvia mutta joku karvanaama on ottanut muistikortin lukijan mukaansa kun lähti aamulla kaverilleen.*murisee* Ehkä illalla sitten.

Tänään sisko ja siskon poikaystävän sisko tulee meille yöksi.Ja toki myös kaksi karvaista kaveria,mun oma Antton sekä Ape.Pääsen siis illalla pitkälle lenkille.
Huomenna suuntaan äitin,siskoni ja veljeni kanssa päiväksi Tallinnaan.En edes muista että koska oisimme tuolla kokoonpanolla viettäneet aikaa.Täytyy toivoa että sisko ja veli osaavat käyttäytyä,ovat aika urpoja kun ovat toistensa seurassa.;) Onneksi mä olen pitämässä jöötä,isosiskon hienolla auktoriteetillä.:D Kaipa noilla jotain traumoja on kun eivät uskalla kovin pokkuroida mua vastaan,hoidin niitä kuitenkin aika paljon kun oltiin pieniä.Äiti painoi duunia,hain siskoa päiväkodista sekä broidia koulusta.Voe niitä aikoja.

Pitäisi lähteä nauttimaan auringosta poikien kanssa.Se on vaan pirun vaikeaa kun kärsin yhä edelleen hirveistä hedareista noiden ilmojen vuoksi.Sitten pitäisi puunata kämppä,laittaa uudet verhot keittiöön ja lähteä vielä uimaan sekä lenkille.
Jos mun hedarit alkavat pikkuhiljaa helpottamaan niin ensi viikolla alan käymään taas salilla ja haaveissa olisi myös päästä pollen selkään.Mä pursuan kohta aivan valtavaksi kun könötän vain paikallani päätäni pidellen.
Illalla palaan asiaan,jospa mulla silloin sitä olisikin.
Kaikkein suurin murheeni;mitä mä laitan huomenna päälle?:O Ja pitäisi jalatkin sheivata,kulmat nyppiä niin ehkä en näyttäisi miltään luolamieheltä...:P

Elämä on valintoja...

"Jotkut syntyvät kultalusikka suussa,toiset rautakanki perseessä"

Olen miettinyt tässä viime aikoina sitä kuinka joillekkin elämä tuntuu hymyilevän jatkuvasti ja joitain potkitaan päähän oikein kunnolla.Varsinkin nettipäiväkirjoista tämän asian huomaa,myöskin IRL tullut huomattua tämä ero.Miksiköhän on niin?Miten jotkut ihmiset aina osaavat valita oikein ja heillä käy hyvä tuuri?

Joskus aikoinaan keskustelin viisaan miehen kanssa että onko kaikilla samat lähtökohdat elämään.Hän oli sitä mieltä että on,minä taas olin sitä mieltä että ei ole.Ok,kaikilla on Suomessa mahdollisuus esimerkiksi koulutukseen ja tavallaan kun syntyy niin rajattomasti mahdollisuuksia mistä valita.
Ero tulee jo heti alkuunsa siinä että millaiseen perheeseen syntyy,millaisen lapsuuden kokee.Minkälaiset arvot opetetaan.Onko varaa esimerkiksi harrastuksiin.Minkälaisia menetyksiä sekä onnistumisia elämässä sattuu,itsestä riippumattomia.Kaikki nämä vaikuttavat kaikkeen,siitä millainen arvomaailma sekä persoona ihmiselle muovautuu.
Loput onkin sitten aika paljon valinnoista kiinni ja kyllä tuuristakin.Miksi tuntuu että jotkut valitsevat aina sen oikean tien,toiset taas tekevät valinnoillaan elämästänsä helvettiä?Miten osata valita se oikea tie,kohti onnellisempaa elämää?Entä jos sydän sanoo toista ja järki toista?Osaavatko nämä ihmiset ajatella järjellä,ohittaa tunteet?

Meillä oli hieno keskustelu esimerkiksi yläasteen jälkeisestä opiskelusta.Kun muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle,ensimmäiseen omaan kämppään ja aloittaa opiskelut.Jo tässä tulee suuri epätasa-arvo;voivatko vanhemmat avustaa rahallisesti vai eivät?
Tämä viisas mies ei ymmärtänyt sitä että esimerkiksi minä sekä monet kaverini joutuivat painamaan duunia opiskelujen ohessa,jotta oltaisiin pystytty opiskelemaan.Ja sitä että monet meistä keskeyttivät opinnot koska työ vei voiton,ei jaksanut enään panostaa opintoihin ja rahallisesti parempi elämä kiinnosti ainaisen kituuttamisen sijaan.Muistan vieläkin sen kuinka pähkäilin miten saan rahat riittämään.Jos en olisi tehnyt töitä ja siitä hieman tienannut niin minulle olisi jäänyt pakollisten asumis-sekä matkustuskulujen jälkeen 100e/kk elämiseen.Ok,periaatteessahan tuolla summalla kyllä olisi pystynyt elämään,jos ei omista puhelinta,ei sairastu,ei halua koskaan uusia vaatteita,ei osta koulukirjoja jne.Ja eläähän voi pelkällä makaroonilla,vedellä sekä teeleivillä(hyrrr...).
Tämä viisas mies sai avustusta vanhemmiltaan,viikottain ostivat ruokaa sekä maksoivat puhelinlaskun jne.Hänellä siis oli kaikki resurssit keskittyä opintoihin,ei tarvinnut samaan aikaan miettiä sitä miten selviytyy rahallisesti.
Kuulemma tuollakin summalla ihan hyvin olisi voinut kituuttaa koko opiskelujen ajan.Olisihan toki mutta syö aina voimia ihan hirveästi stressata siitä miten kattaa elämän perustarpeet.Ja mielestäni elämän kuuluu olla mielekästä,joskus aina pitää saada "luksusta".Tässä kohtaa viisas mies puhui myös itsensä kanssa ristiin,meinaan hän on sitä mieltä että jokaista ihmistä kohti pitäisi olla vähintään 20e/vrk rahaa (siis laskujen jälkeen)...;)

Kun me viisaan miehen kanssa tutustuttiin yllätyin hänen ahdasmielisyydestään.Olin pienen lapsen yh ja hänen puheistaan paistoi läpi se että halveksii yksinhuoltajia(naisia,miehistä ei sanonut mitään).Kävimme monenmoista keskustelua läpi ennen kuin hän myönsi asenteidensa muuttuneen tämän asian suhteen.Kerroin erillaisista elämäntilanteista,siitä millaista on elää aivan yksin ja hoitaa kaikki pienen lapsen kanssa,siitä että joskus ihmisen pimeät puolet tulevat esiin vasta lapsen syntymän/raskausajan myötä,millaista on elää vaarallisessa parisuhteessa jne.Yritin selittää myös sitä että nuoruuden naiviudellani valitsin väärin,uskoin tyhjiin lupauksiin,millainen häpeä ero itselleni oli...ja miksi silti tein sen valinnan.
Itse kunnioitan yksinhuoltajia,niin naisia kuin miehiä.Tokihan näidenkin joukossa todellisia mätämunia on,en sitä sano.Mutta se että jaksaa kasvattaa aivan yksin lapset,olla vastuussa kaikesta,se on hatunnoston arvoinen aisia.
Hassua;tämä viisas mies on nykyisin avoliitossa kahden lapsen yksinhuoltajan kanssa,joka on molempien lasten isien kohdalla tehnyt ison virheen.;)

Keskustelu rönsyili (kuten minulla aina,sen huomaa näistä kirjoituksistakin että hukkaan punaisen langan,en pysy asiassa,eksyn tieltä seuraamaan erillaisia polkuja ;D) sitten mielenterveysongelmaisiin sekä päihdeongelmaisiin.Myöskin rikollisuudesta puhuttiin.
Hänellä oli näidenkin suhteen aika "porvalilliset" asenteet,on itseasiassa yhä.Ehkä sen hän ymmärsi että sairaudelle ei mahda mitään,eikä sitä useinkaan itse tiedosta.Hakee lääkitystä,helpotusta elämään vääristä asioista.Jotkut ovat vain kasvaneet kieroon,imeneet ehkä vanhempien tai kaveriporukan asenteet itseensä.
Ok,huumeista kun puhutaan niin itsenikin on niiiiin vaikea ymmärtää miksi ihmiset kokeilevat edes sen ensimmäisen kerran.Miksi lähteä tielle josta on niin vaikea palata?En ole opiskellut asiaa niin paljoa että osaisin katsoa tietyistä näkökulmista,että tietäisin tarpeeksi.Näissä olen nähnyt vain IRL esimerkkejä,harvat osaavat antaa edes "järkeviä" perusteluja.
Itse olen tämän viisaan miehen kanssa siinä samaa mieltä että tämä yhteiskunta pyörii sen ympärillä että kaikki tekevät töitä,noudattavat lakeja jne.
Hän ymmärsi ehkä myös päihdevanhemman vaikutuksen lapseen,siihen miten se seuraa aikuisuuteen,asenteisiin jne.Siihen miten selviytyy elämässä.Potentiaalinenhan addikti tälläinen ihminen on,joka siis on kasvanut päihdevanhemman kanssa...:(

Itse olen avioerolapsi,vanhempien ero oli todella hurja(voitte päätellä...).Isäni sairastui tämän jälkeen masennukseen ja hänestä tuli ajan myötä alkoholisti.Tästä seurasi monien kurjien tapahtumien sarja,joita en sen tarkemmin nyt kerro.Sanotaanko näin että ihme että me lapset olemme hengissä näiden isäviikonloppujen jäljiltä.Itsetuntoa jokainen omalla tavallamme yritämme korjata,se on kovin vaikeaa niiden tapahtumien,sen mitä olemme saaneet kuulla sekä kokea tähän päivään asti jne jäljiltä.Jokaisella meistä on ollut ongelmia elämässämme.Vaikka äiti parhaansa yritti;kolmen lapsen kasvattaminen periaatteessa yksin on aika rankkaa,kun on kuitenkin vielä asuntolaina maksettavana.Olenkin kiittänyt äitiäni siitä miten hän jaksoi,siitä miten hän yritti parhaansa mukaan olla hyvä,siitä että hän ei lähtenyt samalle linjalle kuin isäni lähti.
Uskon että tämä menneisyys on vaikuttanut aika paljon valintoihini.En tiennyt millainen on normaali parisuhde,hain aina niitä ongelmatapauksia sekä epätoivoisesti yritin saada miehiltä hyväksyntää.En tiennyt kuinka lapsien kasvatus kuuluu jakaa.Enkä sitä millainen on normaali tasa-arvoinen,väkivallaton (henkinen ja fyysinen) parisuhde,itse olin se alistettu osapuoli ja tein kaikkeni tyydyttääkseni toisen tarpeet kaikilta elämän osa-alueilta(enkä koskaan valittanut tai sanonut vastaan,mut nykyisin tuntevien on ehkä tätä vaikea uskoa.Olen aikamoinen turpauuno ;D).

Eksyin taas aiheesta,periaatteessa.Noh,se ei ole mitään uutta mutta pyydän anteeksi silti.
Viisaasta miehestä vielä muutama sananen;kunnioitan sekä arvostan tätä ystävääni ihan hirveästi.Molemmat aikoinaan opimme toisiltamme yhtä sun toista,vaikutimme oikeastaan aika paljon toistemme elämään.Kiitollinen olen hänelle,hän näytti minulle elämän valoisan puolen silloin kun olin jo luopunut toivosta,kaikki oli synkkää ja pimeää.Harmi kun emme ole hirveän usein enään tekemisissä,monestakin eri syistä.Siinä on ollut eräs merkittävimmistä ihmisistä elämässäni,yksi ainoista miehistä (kyllä,edelleenkin on ongelmia miesten arvostamisessa,teen kyllä koko ajan töitä tämän asian suhteen)jota voin sanoa arvostavani ihan älyttömän paljon,josta on kovin vaikea uskoa että hän tekisi koskaan pahaa kenellekkään,nostaisi kättään tai loukkaisi tahallaan sanallisesti.Kultalusikka suussahan tämä mies on elänyt koko elämänsä mutta ei se väärin ole,hänen onnensahan se on.Ennemmin niin kuin itse;rautakanki hanurissa.;)

Aamun tunnelmia

Herkkää

Mikä on kaunista?

Helteet sen kun jatkuvat ja sitämyötä myös älyttömät päänsäryt...:/ Onneksi tänään on ollut ehkä hieman vilpoisampi ilma,hetken tuli vettäkin.Ylpeänä voin todeta että hedarista huolimatta olen saanut matot sekä ikkunat pestyä,muu onkin jäänyt paitsioon.Tänään aamulla piti mennä salille,jäi haaveeksi.Aamu siis alkoi tutulla päänsäryllä.Ei ole tämä kesä mun juttu yhtään.

Aikani kuluksi olen selaillut erillaisia keskustelupalstoja,myöskin itse aloittamiani ketjuja.Lähinnä ulkonäöstä,siitä mikä on kaunista ja moniko pitää itseään kauniina.
Tutuksi on tullut lausahdus;"kauneus on katsojan silmissä".Niin,itselläni vain tulee mieleen tuosta että sillä on jotain merkitystä miltä näyttää toisten silmissä.Eikä sillä miltä itse tuntee olevansa.Vaikea selittää mitä ajan takaa.
Kuitenkin moni kertoi että kaunis ihminen on sellainen joka kantaa itsensä ylpeänä,josta hehkuu ikäänkuin "hyvä olo".


Miksi sitten niin harva pitää itseään kauniina?Täytyykin tehdä ihan kysely että moniko on tätä mieltä,luulen että aika harva.Onhan tästä aiheesta tehty ihan lehtijuttuja ja muistaakseni oli aika pieni prosentti niitä jotka pitivät ulkonäöstänsä.Siis suomalaisista kun on kyse,kun tehdään sama kysely muissa maissa niin prosentit alkavat nousemaan.Onko tässä kyse suomalaisesta vaatimattomuudesta,itsensä vähättelystä?Suomalaisten tuntuu olevan niin vaikeaa ottaa positiivista palautetta vastaankin,yleinen vastaus kuuluu näin;"no en mä nyt tiiä,tuollainen puutarhajyrsin".;) Okei,huono läppä,todella huono.:D Pointti tuli ehkä kuitenkin selväksi.

Miksi on luotu normi jonka sisällä oleva on kaunis?Eli isohkot tissit,hoikka vartalo,symmetriset kasvonpiirteet,isohkot huulet sekä silmät,pieni nenä,pikkuruinen perse,rypytön iho...Kuinka moni oikeasti mahtuu täysin tuon median (?) luoman normin sisään?Eikö lihavahko tai vaikka "vanha" ihminen voi olla kaunis?Tarkoittaako se sitä että jos on selluliittiä,ihon tuomia uurteita tms niin ei ole enään kaunis?

Itse pidän lihaksikasta vartaloa kauniina (ehkä valtaväestöstä poiketen)naisella.Siitähän itsekkin haaveilen.Mutta se ei tarkoita sitä että pitäisin pyöreitä,tai tikkulaihoja rumina,ei se niin mene.Olin ihan hämilläni kun luin että eräs ystäväni ei pidä itseään kauniina,tuntee alemmuutta kumppaniinsa verrattuna jne.Mielestäni hän on todella kaunis!Itse hän ei ikävä kyllä tunne olevansa.
Kun aloin miettimään niin ei oikeasti ole sellaisia ihmisiä lähipiirissä joita pitäisin rumina.Mielestäni jokainen on omalla tavalla kaunis.
Eräs ystäväni laihdutti huikean kilomäärän ja hänen itsetuntonsa nousi.Toki sen heti huomasi kun ystäväni sitten rohkaistui pukeutumaan eritavalla,kantoi itsensä ylpeänä jne...mutta pidin häntä jo aikaisemmin todella kauniina ihmisenä.Ehkä ne kasvonpiirteet pääsevät nyt vielä enemmän oikeuksiinsa mutta samanlaiset ne olivat aikaisemmin.Suurin ero tosissaan on siinä että miten hän itsensä kantaa ja tuo esille.Se on kaunista.:)

Mitä mieltä itsestäni olen?Rehellisesti.;)
Mielestäni olen ihan nätti.En koe olevani ruma ihminen siitä huolimatta että olen turvonnut näin paljon.Itseasiassa musta tuntuu että se on suurempi ongelma muille kuin itselleni ja toki negatiivisesta palautteesta pahoittaa mielensä.Syy siihen että haluan lihaksikkaan,jäntevän kropan on se että koen oloni helpommaksi.On kevyempää tehdä asioita,se että lihaksia on auttaa monessa asiassa (on voimaa nostella noita huonekaluja ;D),hyvä kunto edistää terveyttä.Eli itselläni ehkä se hyvä kunto (sitäkautta lihaksikas,kiinteä kroppa)merkitsee hyvää terveyttä.Ylipaino altistaa monille eri sairauksille,huonokuntoinen sairastuu helpommin kuin aktiiviliikkuja,liikunnasta saa hyvänolon tunteita jotka on taas mielenterveyden kannalta positiivinen asia.Koen siis oloni kaikin tavoin paljon paremmaksi silloin kun olen paremmassa kunnossa fyysisesti.Sitäpaitsi saan siitä hengähdystauon arjesta,hetken vain itselleni.
Olenko silti kauniinpi omasta mielestä hoikempana?En oikeastaan... En tiedä,on niin vaikea kysymys.Ei tässä mun selityksessä tunnu olevan taaskaan mitään järkeä,kadotin sen punaisen langan heti alussa.;D

Sellainen juttu vielä kuin toisen ulkonäön arvosteleminen päin naamaa.Mielestäni jo hyviin käytöstapoihin kuuluu,että jos "näkee toisen jotenkin rumana" niin siitä ei kannata huomauttaa asianosaiselle päin näköä.Varsinkaan mitenkään töksäyttelevästi.En ymmärrä muutenkaan että miksi ulkonäöstä pitää antaa aina negatiivista palautetta,positiivista kuulee paljon harvemmin.Voi vielä miettiä sitä että millainen ihminen näin kommentoi ja mitä sillä hakee.Toisen mielen pahoittamista,itsensä ylentämistä vai mitä?
Itse olen saanut kuulla negatiivisessa mielessä seuraavaa (kyllä,nämä jäävät mieleen);"oletpa sä turvonnut/pyöristynyt/kannattaisko miettiä laihduttamista/sä olet ihan liian laiha","onpa sulla isot korvat/nenä","sussa ei kyllä ole yhtään mitään kaunista","onpa iso perse/jenkkikset","vtun lauta"...Ja lista jatkuisi vielä pitkään.
Kun olin nuorempi niin otin enemmän paineita näistä asioista.Kun katsoin peiliin niin näin vain sen ison nenän,korvat,persuksen,olemattomat tissit...Enkä mitään hyvää.Toki on vieläkin ollut päiviä kun negatiivisen palautteen saatuaan katsoo peiliin ja järkyttyy.Mutta yhä useammin olen nähnyt itseni kauniina.Niinhän se on;kun lakkaa tavoittelemasta "mahdotonta" niin voi pitää itseään kauniina.Olen hyväksynyt sen minkä näköinen olen,tiedän että ilman leikkausta en voi esimerkiksi nenääni pienentää.Ja jos tuo pottunenä nyt on tuommoinen niin onko se välttämättä huono asia?Miksi sen pitäisi olla huono asia?Tai onko se pois joltakin että on pyöreä,millä tavalla se häiritsee tämän ihmisen elämää?En kertakaikkiaan ymmärrä että aikuinen ihminen töksäyttelee tälläisiä kommentteja...

Jeps,siis mummu ("Oletpa sä niin kamalasti pyöristynyt"),anoppi ("Ai kamalaa miten sä olet turvonnut kun olit niin hyvässä kunnossa aikaisemmin.Siis olenhan mä itsekkin vähän lihava.") saivat tämän pohdinnan aikaiseksi.Entä sitten,luulevatko ne että en itse ole tiedostanut kyseistä asiaa ja miksi se on heille niin tärkeää minkä kokoinen olen?ja mikä ylipäätään oikeuttaa kommentoimaan toisen ulkonäköä negatiivisesti?
Ymmärtäisin jos käyttäytyisin jollain tavalla inhottavasti,että siitä saisi negatiivista palautetta,mutta ulkonäöstä?

Punainen lanka siis katosi aikoja sitten,hajatelmia näistä tuli.Keskeytyksiä miljoona tämän aikana,sitähän se lapsiperheessä on.Kun vain äiti kelpaa vaikka isikin olisi kotona.:P

BTW,noi mun kuvat on 5v ajalta ;D