Rytinällä opiskelijan arkeen

Olo on ollut viikon jäljiltä todella väsynyt ja viikonloppu onkin mennyt lepäillessä.Aikaisin menty nukkumaan ja nukuttu päiväunetkin.Jaksaa sitten taas ensi viikon.

Olen ollut tämän viikon Jutan dietillä.kaloreita päivää kohti on ollut 1200,mikä on mielestäni hurjan vähän.Olo on ollut myös sen mukainen;väsyttää,kiukuttaa,ei pää toimi,ei jaksa tehdä mitään.Ollaan riidelty viikon aikana todella paljon ja perjantai aamuna päätin että nyt riittää.Oli koe edessä,pää ihan jumissa.Vedin banaanin,pari mandariiniä niin johan piristyi.Hiilarit siis kunniaan.Koe meni sitten ihan hyvin,ainakin omasta mielestäni.Koe pidettiin keskustelumuotoisena tenttinä,ns vuorovaikutteista oppimista.Eli kokeen numero sitten tulee siitä että kuinka paljon asiaa on,jos on ihan hiljaisena seinäruusuna niin tulee huono numero.Tosin ei asiattomuuksiakaan kannata huudella.;)
Liikuntaa en ole jaksanut yhtään harrastaa,kotona olen ollut ihan zombi ja pinna kireällä.Se vaikuttaa jo parisuhteeseen sekä lapsiin.En voi jatkaa näin.Lisäsin ruokavalioon hieman hiilareita ja johan olo parani.Ei se ole tämän kaiken arvoista,oikeasti.Nyt ei ole hyvä hetki dieetata kun on koulu,muutenkin stressiä kaikesta ja pitäisi jaksaa.Liika on liikaa.Opin silti hieman jotain ateriakoosta,säännöllisyydestä ja niistä aijonkin pitää kiinni.Leipää en edelleenkään syö,enkä marinoituja lihoja.Kasvisten määrää olen lisännyt huimasti.J;kin on nyt tyytyväinen kun mun kanssa ei tarvitse koko ajan vääntää kaikesta,en ole ihan raivona koko aikaa.*punastuu* Meillä oli oikeasti todella tiukat paikat täällä,oikein itseäni kauhistuttaa oma käytökseni.Nyt sai siis riittää,kokeillaan tätä joskus toiste.

Koulussa olen viihtynyt edelleen oikein hyvin.On niin ihanaa kun aamulla ei tarvitse miettiä että miten päivän täyttää,näkee muita ihmisiä ja oppii uutta.Ens viikosta alkaen mulla onkin muutama todella kevyt viikko,sellaista omaehtoista opiskelua.Sitten parin viikon th ja sen jälkeen alkaa kuntoutuksen opinnot(jotka olen siis kaikki jo kertaallen käynyt mutta kertaushan  on opintojen äiti;D).Tammikuussa alkaa erikoistuminen ja mun pitäisi valmistua 11.11.11.Toivon oikein kovasti että näin se tulee menemäänkin,kuitenkaan kyse ei ole kuin vuodesta...

Pääsin sitten oikein kunnolla opiskelijan perusarkeen mukaan,tarkoitan tällä persaukisuutta.Munhan siis kuuluisi saada noista opinnoista jotain työkkärin tukea mutta en vielä saa.Työkkäristä lähetettiin lisäselvityspyyntö;miksi en ole hakenut opiskelemaan kevään 2010 yhteishaussa?Olin ihan että mitä helvettiä,miksi mun olisi muka pitänyt hakea?Ja kun tosissaan ilmoittauduin työkkäriin elokuussa niin mistä mä olisin edes tiennyt että mun olisi pitänyt hakea tuolloin kouluun?Sitäpaitsi mulla on tuossa oppilaitoksessa ollut opiskelupaikka,tai ainakin keskeytyneet opinnot ja tiedän sen että olisin sinne päässyt kuitenkin sisään jatkamaan opintojani.En siis lainkaan ymmärrä tätä pointtia.No,käväsimpä työkkärissä kysymässä tätä ja he nyt vain ilmoittivat että lisäselvityspyyntö pitää tehdä.Siistiä...Eli niin kauan kuin työkkäri vetkuttelee päätösten teossa ja lähettelee noita lisäselvityspyyntöjä niin olen persaukinen.Tai itseasiassa työkkäri sitten lähettää päätöksen Kelaan (jossa myös kestää) ja sieltä ne rahat sitten tulevat.
Kelastakin tuli kirje.Tämä on kyllä ihan omaa syytäni mutta siltikin harmittaa.Olen unohtanut tehdä vuosittaisen tarkistuksen asumistukeen (jota siis saatiin kotiäitiyden aikana) ja se on lakkautettu ens kuun alusta alkaen.Pitää siihenkin tehdä oikaisu pyyntö ja voi vittu,milloinkohan noita tukia aletaan saamaan?Ens vuonna?*murisee* Kivaa kun ei ole omaa rahaa yhtään.Onhan meillä varaa ruokaan jne ja J aivan varmasti antaisi mulle omaankin käyttöön rahaa jos vain osaisin pyytää.Mutta kun mun luonto ei taivu siihen.:/

Ensi viikolla luvassa opiskelua,saleilua,asioiden hoitamista (kela ja työkkäri) ja...Jospa vaikka varaisin ajan hierontaan,on vielä yksi kerta käyttämättä.Voisin hieman rentoutua.

Me ei siis olla tehty mitään järkevää tämän viikonlopun aikana.Oltu yhdessä,ulkoiltu,syöty hyvin,katsottu elokuvia ja pyykätty.Tänään pitäisi huoltsikka käydä siivoamassa ja laittaa noita pyykkejä kotona.Silitettävien vuori on ihan kiitettävän kokoinen.
Leivottiin poikien kanssa korvapuusteja sekä voisilmäpullia,kuvat varmaan kertovat kaiken.:D

Yök mikä olo!ja ärsyttääkin...

En tiedä onko mulla vatsatauti vai mikä mutta olo on aivan kamala.Piti tänään käydä koululla,salilla ja siivoamassa,tehdä anatomian tehtäviä mutta tuskimpa mitään mistään tulee.Äitee vei pojat aamulla hoitoon,mä hengasin tuolla vessassa enkä uskaltanut lähteä mihinkään.Ja sama meno jatkuu edelleen.Hyvin alkoi ainakin dietti kun ei mikään pysy sisällä.;) Vedin 250g rahkaa+1,5dl sokton mustikkakeittoa+20g kaurahiutaleita aamupalaksi,hieman fiksailin tuota oikean ruokavalion mukaista aamupalaa koska en usko että olisin pystynyt puuroa vetää napaani isoa satsillista...


Nyt pitäisi ehkä hieman levätä,saada opettaja kiinni ja siirtää meidän tapaamistamme,tehdä anatomian tehtäviä...Toivon että ei tarvitsisi hakea saikkua huomiseksi,en meinaan pysty missään terkkarissa istua jos olo on tälläinen(juu,voinhan mä siellä vessassa päivystää).Hieman kuumeinenkin olo jo on.Onneksi vasta keskiviikkona on sellaisia tunteja joissa mun on pakko olla.Peukut pystyy että siihen mennessä olen terve.


Mä olen täällä nostanut verenpaineita taas noiden Hesarin jne artikkeleiden vuoksi.En ymmärrä miksi mulla on aina pakonomainen tarve ryhtyä kahlaamaan keskustelua jostain artikkelista läpi kun tiedän sen että jossain vaiheessa pamahtaa.

Ensimmäinen tälläinen artikkeli oli Hesarin artikkeli Helsingin puistoissa lojuvista huumeruiskuista.
Okei,on myös mun mielestä kuvottavaa että tälläisiä on,entä jos lapsi vaikkapa löytää ruiskun ja tökkää itseään sillä.Todella vastenmielistä ja pistää vihaksi.Miksi niitä on niin vaikea viedä roskikseen/vinkkiin tai tuhota edes se neulaosa siitä?Ehkäpä on niin sekaisin että ei ymmärrä tehdä tätä mutta luulen että suurin syy on yksinkertaisesti välinpitämättömyys.
Mutta kun lukee tota keskustelu osiota aiheesta niin saa hyvin sellaisen kuvan että monien mielestä kaikkien kaikkien nistien pitäisi kuolla HIViin/yliannostukseen,Vinkin kaltaisia toimipisteitä ei saa olla,kaikki viedään ladon taakse ja lopetetaan.
 Varsinkin Vinkin toimintaa,siis puhtaiden "värkkien" jakamista kritisoidaan eikä ymmärretä tätä laajassa mittakaavassa.Eli siis vinkin tehtävänähän on verisairauksien vähentäminen,ei niinkään narkkareiden yllyttäminen.Ja tosissaan se HIV ei leviä vain nistien keskuudessa...On moniakin eri esimerkkejä siitä miten se leviää ihan tavan kansan keskuudessa,ei voida puhua vain "narkomaanien taudeista".Ja paljonko uusia HIV/C-hepatiitti tartuntoja tulisi lisää jos uusia neuloja ei saisi vaan joutuisi käyttämään vaikkapa jonkun tutun vanhaa,useaan kertaan käytettyä,neulaa?Ja montako vastuutonta tyttöä/naista/miestä eksyy tälläisen ihmisen kanssa sänkyyn,kun eihän nykyisin erota enään päihdeongelmaista (välttämättä) ulkonäöltä.Sehän voi olla vaikkapa se herrasmies,hyvin palkattu,puku päällä ja fiksun oloinen.
En oikeastaan viitsi aivan suoraan kirjoittaa mitä ajattelen tästä asiasta,jonkun verran sensuuria täytyy olla.;)


Toinen artikkeli,tai lähinnä keskustelu siitä,joka nostatti verenpaineita; Hoitohenkilökunnan asenteet vievät potilaat lepositeisiin.
Jahas,näinkö on?Eikö nykyisin/kaikkialla se olekkaan lääkäri joka arvioi näiden tarpeen ja anna luvat lepareiden laittoon?Tässä,varsinkin keskustelussa,annetaan ymmärtää että se nimenomaan on hoitajien päättettävissä ja että muitakin mahdollisuuksia olisi.No minun ymmärtääkseni leparit ovat se viimeinen mahdollisuus,kun ei ole muita keinoja.Kun potilas on vaaraksi itselleen tai ympäristölle.
Vai miten muut toimisivat harhaisen,aggressiivisen ihmisen kanssa jolla on (tästä johtuen) älyttömät voimat?No tietenkin voisi palkata muutaman bodarin istumaan tälläisen henkilön  päälle pitkäksi aikaa.;)

Itselleni ei ole vielä tullut vastaan tilannetta jossa lepareita olisi käytetty syyttä,varsinkaan ensimmäisenä  vaihtoehtona (kuten muutama on antanut ymmärtää).En voi tietenkään sanoa että tälläistä ei olisi ollut mutta en jaksa/halua uskoa että olisi kovin yleistä.Ja kun tuolla mainittiin että potilaat eivät tykkää lepareista jne.No,kukapa tykkäisi?Mutta jos ei ole oikeasti vaihtoehtoja.Nämä ko ihmiset saattavat olla myös sitä mieltä että ovat täysin terveitä,ihan ilman mitään syytä pakkohoidossa...Juu,niinhän se menee.Ja sellainen maininta että ketään ei jätetä lepareihin yksin,noilla psykan osastoilla on sellainen käytäntö että yksi hoitaja vuorossa on aina "leparivahti".Toisinsanoen yhden hoitajan koko työaika menee tähän.En sitten tiedä että onko se niin että tälläisissä tapauksissa hommataan lisävoimaa henkilökuntaa vai onko se sitten pois muiden potilaiden hoidosta?

Keskustelupalstoilla saa lähinnä karvat nousemaan pystyyn nämä "kyllä minä tiedän,olen kerran käynyt sairaalassa ja nähnyt"-tyypit.Parasta asiantuntevuutta vaikka ei ole mitään kokemusta työskentelystä hoitoalalla,siitä todellisuudesta mitä se on.Ja jos joku hoitoalan ammattilainen erehtyy kommentoimaan niin saa kunnon kivityksen,koska mehän kaikki ollaan ihan paskoja eikä tiedetä mistään mitään.Mitenkään yleistämättä. ;) Miksiköhän nämä "kaiken tietävät" sitten eivät itse suuntaudu hoitoalalle,kun kerran osaisivat korjata kaikki vääryydet sekä tietävät kaikesta kaiken?

Hoitoalalla on työssä oikeita mätäpaiseita,niin kuin joka alalla.Se on kuitenkin marginaalisen pieni ryhmä.On tässä paljon muutakin pielessä kuin palkkaus ja päävammaiset hoitajat.Olen varmaankin siitä aikaisemminkin kirjoittanut,ainakin entiseen blogiini.Se oli sitä aikaa kun olin sitä mieltä että en todellakaan palaa enään ikinä hoitoalalle ja haukuin alan ihan pystyyn.Onhan se totta että työilmapiirit on suurimmalti osalta perseestä,hoitohenkilökuntaa liian vähän,kaikkia resursseja liian vähän,hallinnollisia ongelmia jne jne jne.On tässä kuitenkin jotain hyvääkin.Eli koen hoitoalan olevan osittain kutsumusammatti,vaikka sitä kutsumusta ei voikkaan syödä (olikohan tuo Tehyn iskulause jossain ;D ).

Jospa mä vaikka menisin nyt pienelle levolle,ei tästä tule yhtään mitään.Paleltaa ja iho tuntuu kuumalta,taitaa kuume nousta.:/

Akku ladattu

No tulipahan ainakin levättyä!Nukahdin eilen ennen puoltayötä ja heräiltiin tänään puolenpäivän jälkeen.En muista koska viimeksi olisin nukkunut noin pitkät unet yhteen putkeen,epäilen että aika kauan aikaa sitten.Mutta hyvää teki,ei voi kieltää.:)

Käytiin eilen leffassa katsomassa "Sisko tahtoisin jäädä".Hieman ristiriitaiset fiilikset jäi,en oikein osaa sanoa että oliko hyvä vai huono leffa.Ehkä hieman nuoremmille suunnattu,epäilen?
Oli kyllä tuttua tuollainen murrosiän teiniangsti,jotenkin kummasti tuli huomattua että itse on ollut aika samanlainen.Toisille murrosikä tuntuu olevan,syystä tai toisesta,hieman vaikeampaa aikaa kuin toisille.
Harmitti oikein päänäyttelijän kohtalo,oli meinaan todella hyvin asiat ennen kuin ryssi koko homman.Toisaalta taas ymmärrän miksi teki niin.Ei ole helppoa teini-ikäisen kantaa moista vastuuta,olla aina hyvä kaikessa ja tunnollinen myös kotona.
Toisesta tytöstä jäi kalvamaan se että mikäköhän mielenterveysongelma hänellä oikein oli.Kaikesta välittyi kuva että on oikeasti jollainlailla sairas,ei tuo ollut pelkkää teini ajan kapinaa.Olisin myös kaivannut sitä että hänen taustojaan olisi hieman enemmän valoitettu,jäi aika hämäräksi tämän henkilön tarina.
Laitoin edelliseksi postaukseksi trailerin elokuvasta,en jostain syystä saanut linkitettyä sitä tähän.:(

Sitten tultiin kotiin,juotiin vähän viiniä ja mä onnistuneesti nukahdin sohvalle.Olen näemmä aivan paska viettämään parisuhdeiltoja.Mutta kaipa me sitten tänään otettiin hieman sitä yhteistä aikaa takaisin.

Käytiin tänään ostamassa rottia käärmeelle Helsingistä.On oikein mukava paikka,pitää vielä joskus lähteä sinne ihan poikienkin kanssa.
http://www.tropicario.com/

Pojilla oli mennyt kyläily hyvin.Olivat olleet ilmeisen kiltisti,nukkuneet hyvin,ulkoilleet...Ja tänään olivat päässeet "laivalle" Lahteen.Olemme ennenkin olleet sellaisella parin tunnin risteilyllä ja oli kyllä ihan kiva juttu.
Hain kotiin kaksi todella väsynyttä poikaa.;)

Jospa sitä sitten itsekkin suuntaisi nukkumaan,huomenna on viikko uusi.
Koulua ei varsinaisesti ole,teen etätehtäviä,selvitän voinko korottaa sosiaalipolitiikan kurssin numeroa,sitten käyn salilla ja tapaan erään opettajan.Illalla olisi huoltsikan siivous.Ihan mukavan vauhdikas päivä!

Kauniita unia kaikille <3

SISKO TAHTOISIN JÄÄDÄ official trailer Solar Films

Vapautus

Kohta se alkaa,vielä muutama tunti.Ensimmäinen lapsivapaa vuorokausi sitten kesäkuun!Ette arvaakkaan kuinka hyvään väliin tulee,tätä on odotettu.Aijon kyllä ottaa tästä taas kaiken irti.Musta on hevonpjaskaa kun jotkut väittävät että eivät odota sitä että saavat omaa aikaa,lapset lähtevät vaikkapa mummulaan yökylään.Äidit jaksavat syyllistää toisiansa minkä kerkiävät.Ainakin itse voin myöntää että nautin ajasta ilman lapsia,latailen akkuja jotta jaksaisin taas venyttää pinnaa(sitä mitä mulla ei ole hetkeen enään ollut).

Koen tärkeänä oman ajan,sen että saan olla olemassa vain itselleni.Kukaan ei pyydä mitään,tappele,kiipeile kirjahyllyyn...Voin lähteä ulos ovesta ilman että huolehdin muksut mukaan tai pyydän joltakulta että voinko mä nyt käydä vaikka kaupassa.Tarvitsisin tälläisiä hetkiä paljon useammin kuin olen saanut.Jotkut ihmiset nyt vain kaipaavat enemmän yksinäisyyttä kuin toiset.Itse olen aina nauttinut yksinolosta,ihan pienestä pitäen.Itseasiassa tarvitsen sitä,ilman hetkeä ihan itseni kanssa en jaksaisi kovin pitkään.Nytkin on jaksamisen raja tullut aikapäiviä sitten vastaan.

Sain Minimon todella nuorena.En itseasiassa ole edes ehtinyt asumaan yksin kuin muutaman kuukauden.Hieman ristiriitaiset tunteet tätä asiaa kohtaan.Päivääkään tuo mukulan kanssa en vaihtaisi pois(no okei,on tuossa muutamia päiviä mahtunut joukkoon kun ilomielin olisin jättänyt ne väliin) mutta silti on asioita jotka olisi ehkä pitänyt kokea...Tavallaan odotan sitä että pojat ovat isompia,saan sitten tietynlaista vapautta.Esimerkiksi lähteä vaikka lenkille ilman että tarvitsee olla lapsenvahti tai ottaa pojat mukaan.Sellaista suunnittelematonta elämää,tai oikeastaan hetkiä.Ihan perusjuttuja jotka ovat monelle lapsettomalle itsestään selvyyksiä;käydä yksin kaupassa extempore jne.Pienten lasten vanhemmilla ei yleensä ole tälläisiä mahdollisuuksia (paitsi jos on innokas puoliso...).

Onko väärin haaveilla tälläisestä?Kun mielestäni se ei tarkoita sitä että en nauttisi tästä ajasta kun pojat ovat pieniä.Eikä se tarkoita sitä että en rakastaisi lapsiani.Olen saanut joskus osakseni hieman järkyttyneitä katseita kun olen täräyttänyt tämänkaltaisen ajatuksen ilmaan.Tai esimerkiksi sen että sitten kun pojat ovat isoja niin ei tarvitse huolehtia kuin omista sotkuistaan,ostan valkoisen sohvan...Eikai se ole väärin että näkee tulevaisuudenkin valoisana,ei ole luonut omaa elämäänsä ainoastaan lasten ympärille?;)

En osaa kyllä kaivata sitä että en ehtinyt ennen lapsia baareilemaan,hengailemaan ystävien kanssa...Itseasiassa opiskelustakaan en tiedä.Uskon että motivaatio on ainakin itselläni enemmän kohdallaan nyt kun on lapsia.Ajankäytön suunnittelee paljon tarkemmin,rima on korkeammalla.Tavoitteena on ihan oikeasti suorittaa tietyt kurssit,päästä koulu loppuun ajallaan.Itse ainakin olen oppinut itsekuria viime vuosina,on kasvanut selkäranka,sellaista ei MINULLA ollut ennen lapsia.
Toki ehkä oma jaksaminen olisi parempi jos ei olisi lapsia huollettavana,niitä läksyjä voisi tehdä aikaisemmin kuin yöllä,aamuisin ei tarvitsisi herätä kolmea tuntia aikaisemmin kuin koulu alkaa...Eikä koulusta olisi hirveää kiirettä hakemaan kotiin väsyneitä,nälkäisiä ja kiukuttelevia lapsia.;) Voisi käydä salilla,kahvilla opiskelukavereiden kanssa,osallistua ylimääräisiin projekteihin,oppilaskemuihin...

*huokailee* Nyt on siis kouluviikko takana ja oikein positiiviset fiilikset kyllä jäi.Luokkailaiset vaikuttavat kivoilta,olen kyllä huomannut jo tietynlaisia ryhmittymiä sekä sen että joillain on hieman skismaa keskenänsä.Yritän pysyä tälläisistä taka-alalla,olla ystävällinen kaikkia kohtaan.Tahdon että itselleni koulu on mukava paikka,sellainen jonne menee mielellään eikä niin että tiedostaa koko ajan sen että joku katsoo nenänvarttaan pitkin...On siellä persoonia joiden kanssa uskon tulevani paremmin toimeen kuin toisten kanssa.Ainahan niin on.
Onneksi ketään nyt tuossa luokassa ei suorastaan syrjitä,ainakaan en ole huomannut sellaista.On inhottavaa tulla tavallaan keskenkaiken johonkin ryhmittymään,kun kaikki ovat jo luoneet omat suhteensa toisiinsa,ystävystyneet,on ollut omat konfliktinsa.
Sama juttu on aina kun menee uuteen työpaikkaan.Sitä toivoo saavansa neutraalin aloituksen,eikä niin että joku kertoo heti aluksi että "tuon kanssa sitten ei kannata tehdä töitä,tuo on tuollainen paskanjauhaja,tuo muuten vain huono"...Siitä välittyy niin negatiivinen kuva,itsekkin alkaa varomaan sanojansa.:(

Jeps,kaipa pitää hieman alkaa siivoilemaan ja katsoa sitten mitä päivä tuo tullessaan.:) Toivon että osataan karvaturvan kanssa olla tappelematta.;D

Go jutta-projekti?!

Mä sitten menin tekemään sen,laitoin hakemuksen tuohon netin kautta toteutettavaan "laihdutusryhmään".Ehkäpä tässä on vintti pimentymässä aivan kokonaan...Noh,tuo ruokavalio näyttää ihan ok;lta,hiilarit ehkä turhankin matalalla joten saas nähdä mitä polla tykkää.Sitten tuo aamuaero ei vaan tule mulla onnistumaan,ikävä kyllä.Nyt jo herään viiden paikkeilla,jos tekisin tunnin aamuaeron niin pitäisi nousta neljältä!Ei vaan tule natsaamaan.Ehtisinhän toki sen tehdä jos nousisin viideltä MUTTA en voi muksuja tänne keskenään siksi aikaa jättää.J meinaan lähtee töihin.Ja tosissaan yöunet jää muutenkin turhan vähäisiksi joten eipä nyt vain onnistu.Teen sitten illalla,koulun jälkeen.Eipä tuo tule poikkeamaan muutenkaan mun ohjelmasta kovasti,on nyt jo suunnitelmissa että kolme aeroa viikossa ja kolme tai neljä punttia.:) Punttiohjelmasta en ole vielä varma,että pidänkö tämän omani vai vaihdanko tuohon Jutan ohjelmaan.

Aijon nyt ainakin kokeilla tuota,yrittänyttä ei laiteta.Ja kuukaudenhan tuo vain kestää,tarkoittaa sitä että on juuri silloin kun mulla on easympi jakso menossa koulun suhteen.Jospa tämä toimisi "polkasuna" oikeeseen suuntaan.
Ja jos ei polla kestä noita hiilarimääriä,niin sitten lisäilen hieman.En aijo oman terveyden kustannuksella kuitenkaan leikkiä tämän enempää kuin mitä olen tähän asti leikkinyt.Tavoitteena edelleen hyvä olo,hyvä terveys.Ei niinkään paljoa se miltä näytän(toki iso plussa on tän läskin pois saaminen,istuu vaatteetkin paremmin).

Koulussa oli tavallaan turha päivä.Ainoa mistä hyödyin oli kokous maikkojen kanssa.Sovittiin että tosissaan teen sen työharjoittelun 2viikon pituisena,korotan anatomiaa sekä sosiaalipolitiikkaa ja päivitän ensiavun.Muita kokeita ei tarvitse tuon ryhmän mukana tehdä kuin vanhustyön.Siis tässä jaksossa.

Vaikka ensi jakson kaikki opinnot olen suorittanut niin aijon silti osallistua kokeisiin,yrittää korottaa numeroita.Paitsi että en mä noita kolmosia oikein voi korottaa...
Olo tänään jo pirteämpi ja edelleen mennään ilman paniikkia.Luulin aamutunnilla että mulle nousee kuume,palelsi ja oli höntti olo.Mutta syömisen jälkeen olo parani,taisi olla vain sokerit alhaalla.

Pojilla ollut taas hankala ilta ja Herra Karvaturpa nukahti illan aikana tuonne sohvalle.On ollut oikein rattoisaa ja äiti yhtä hymyä.Not.:-x Yritän hokea mantraa;"kylläsetästävielämuuttuukylläsetästämuuttuu",ei oikein vain toimi.

Joops.täytyypi suunnata nukkumaan...Nämä on nyt taas vähän tälläsiä postauksia...;)

Vauhtia piisaa

Voi tätä uupumusta.On se rankkaa aloittaa opiskelu pitkän tauon jälkeen,olen tainut jäädä kotiäitiysvireelle.Ei sillä,kotiäitiys on omalla tavallaan rankkaa myöskin.Nyt ei sentään enään Minimii kamalasti valvota.Univelkaa kertyy ihan toisesta syystä.Nukutaan sitten haudassa.;)

Ihan ensimmäiseksi;tänään ei päätä puristellut eikä ollut hengenahdistusta.Joko mä pystyin hallitsemaan sen todella hyvin tai sitten oli jostain syystä poikkeuspäivä.En edes muista koska viimeksi olisi koko päivän pysynyt oireet poissa.Olen jo niin tottunut niihin...Tai sitten voi olla vielä tälläinen mahdollisuus;en kitannut tänään kahvia kuin kaksi kuppia koko päivän aikana.Se on ainoa poikkeus yleiseen käytäntöön.Voiko noi oireet muka tulla kahvinjuomisesta?Ehkä ne sittenkään ei olisi ahdistusta tällä kertaa?Uskoa mitä tahansa,mä haluaisin uskoa näin.Koska se helpottaisi ihan hirveästi mun elämääni.

Tänään koulua oli nelisen tuntia,pelkästään anatomiaa.Selvittelin että miten käyn tuon anatomian,meinaan että olen suurimman osan tuosta kurssista käynyt ja eräästä toisesta kurssista puuttuu osa.Sellaista se on kun kurssien sisältöjä muutellaan.Eli aikuisten mukana en nyt käy enään anatomiaa,teen nuorten ryhmän kanssa ja kokeeseenkin on sitten vielä pari viikkoa aikaa.Onneksi! :D
Piti tänään ohjaajan kanssa keskustella,hänellä oli niin kiire että siirtyi huomiseksi.Sen verran sain selville että hoidon työharjoittelun joudun käymään,tosin lyhennettynä ja ilman näyttöä.Sitten huomenna ilmeisesti selviää että voinko jättää Kansanterveydestä sekä Hoitotyön auttamismenetelmistä kokeet väliin,keskittyä vain anatomian sekä vanhustyönkokeeseen.Voisin sitten käydä sosiaalipolitiikan kurssin uudestaan läpi sillä aikaa kun muut ovat työharjoittelussa.Ehkäpä myös yhden anatomian kurssin.:) Noi ovat ainoat ns huonot numerot mun todistuksessa,loput menee ihan ok.

Koulun jälkeen kävin kahvittelemassa kaverin kanssa ja sitten suuntasin salille.EI olisi pitänyt punnita itseään,paino edelleen pysynyt samassa ja tuntuu että turpoan koko ajan lisää.:( Vaikka mielestäni kalorit on ihan ok syömisissäni,juon paljon vettä ja liikuntaa harrastan 2-4 kertaa viikossa.Eipä näytä riittävän.Otti kyllä todella paljon pannuun,viihdyin crossissa 20min sen takia.Painotkin nousi yllättävän hyvin,keskityin käsiin sekä keskivartaloon tänään.Olen suunnitellut että pe illaksi varaisin lapsiparkin,kävisin crossaa tai spinnaamassa.Sitten LA on salipäivä,samoin SU.Ai että mua ottaa mun ulkonäkö tällä hetkellä päähän oikeasti todella paljon.Miten tota painoa on voinut kertyä noin paljon?:OLopetan kohta syömisen kokonaan jos ei muu auta...*murisee*

Meillä on lapsivapaa la-su yö,täytyy toivoa että osataan ottaa iisisti niin voi siellä salillakin sitten käydä.;)
Ei mun kyllä tee tällä hetkellä mieli baariin lähteä,Karvanaamasta en tiedä.Ollaan suunniteltu että käydään ainakin leffassa,sitten kotiin syömään ja nukkumaan.Saas nähdä.

Pojat ovat olleet hieman haastavia viime aikoina.Paljon kitinää ja rutinaa,sitten kun itse on vielä kaikenlisäksi todella väsynyt niin ei meinaa hermot kestää...Täytyy toivoa että pojatkin pian tottuvat tähän rytmiin ja väsymys heilläkin hellittää.

Toivottavasti en toista itseäni kovin paljoa.Meinaan olen niin väsynyt,en yhtään muista mitä eilen kirjoitin!*naureskelee*

Ensimmäinen koulupäivä

Eli tänään se alkoi;opiskelu.
Ensivaikutelma omista luokkalaisista on ihan positiivinen ja opiskelukin oli mielenkiintoista.Hieman töitä sai tehdä oman voinnin eteen,tuttu pään puristus sekä hengenahdistus ihmisjoukossa nosti päätään.Uskon oireiden helpottavan kun en enään jännitä niin paljoa.Tai ainakin toivon niin,on meinaan hirveä kontrolloiminen koko ajan että en saa paniikkikohtausta.Perhanan sairaus,ja kun vielä tiedostan mistä oireet johtuu...*huokaa* Ainakin yritän enkä enään sulkeudu neljän seinän sisään.

Ensimmäiset tunnit mulla oli anatomiaa,opiskelin sydäntä sekä verenkiertoelimistöä.Lopuksi sitten vanhustyötä,missä onneksi loistan jo ihan sen vuoksi kun sitä työtä tehnyt.Tuossa kohtaa voi sanoa että työ opettaa,ei mitään uutta tullut vastaan.

Sain tietää että meillä on ensi viikolla koe viikko ja sitten työharjoittelu!Eli hippasen saan sitten kuroa muita kiinni,he ovat käyneet viikkoja näitä asioita läpi ja mä käyn tasan tän viikon.:O Työharjoittelupaikasta en niinkään ole huolissani,noita vanhainkoteja on täällä päin runsaasti.Sitäpaitsi mä olen jo käynyt hoidon työharjoittelun,voi olla että saan siitä hyväksiluetun (jos oikein kauniisti pyydän ;D).

Sain pienen slaakin kun katsoin vanhoja numeroita.Isoin numero oli todistuksessa kolmonen,niitä olikin runsaasti kuten kakkosiakin.Olin jo väittämässä että ei voi olla mun todistus,sain esimerkiksi Patologiasta vitosen,kunnes selvisi että nykyään on numerot 1-3 eikä 1-5 kuten ennen.:D Meinasin jo että mitä vttua mä tätä koulua jatkan kun olen näin surkea.Vaikka;ei niillä numeroilla tolla alalla ole kovin suurta painoarvoa,enemmänkin se käytännön osaaminen.En kyllä tiedä kuinka tarkkaan noita nykyään katsotaan edes,hoitajapula on ihan hirveä...

Nyt nukkumaan,aamulla taas herätys kello 5.On ihan takki tyhjä,silmät lupsuu...Tämä alku on aina todella rankkaa.Mutta onneksi mielenkiintoista.Huomenna onkin sitten anatomiaa,sitten keskustelu mun opintojen etenemisestä opettajan kanssa ja pääsen salille "rentoutumaan".

Epäilyksen lumoissa

Se olisi sitten sunnuntai,rauhallisen viikonlopun viimeinen päivä.Meillä on niinkin jännittävä sekä sosiaalinen elämä ollut että ollaan oltu ihan vaan keskenämme kotona.Eilen käytiin Kissalassa,mukaan tarttui pojille pienet lelut sekä äidille kaksi kirjaa.Maksoi huimat 4e! ;D Sitten pidettiin kotona "eskarin ja hoidon aloittamisjuhlat",herkuteltiin siis.Oli todella kovat bileet.
Tänään ollaan pesty pyykkiä,maalailtu vesiväreillä,tehty palapelejä ja luettu kirjoja.Sitten nukuttiin ekstrapitkät päikkärit ja pitäisi vielä ulkoilemaan tässä lähteä.

Viikonlopun aikana ollaan laitettu poikien huonetta kuntoon.Kaikki pinnat pesty,hinkutettu kunnolla puhtaaksi.Aika tiukkaan se maalipöly tarttuu...Nyt on huonekkin kunnossa,viime yön saivat jo nukkua siellä.:)

Heh,aika suuri ero ton poikien huoneen tunnelmassa verrattuna meidän makkariin.Vai mitä mieltä olette?

On taas tyypillistä että kun mamma lukee niin mistään muusta ei meinaa tulla mitään,ei ainakaan yöunista.Sain eilen Haydenin loppuun ja aloitin Epäilyksen tahkoamisen.Jouduin sen lumoihin täysin,paljon parempi kuin Uusikuu.Tai ehkä se vaikutti että en nyt jatkanut suoraan sarjan seuraavaan osaan vaan luin ton "Lapsi muiden joukossa"-tässä välissä.:) Tietääkö kukaan koska Aamunkoi on tulossa pokkarina?
Kun lukee jotain kirjaa niin sen henkilöhahmot,tapahtumat pyörivät päässä jatkuvasti.Minkä valinnan Bella tekee,kuka häntä jahtaa?Miten Jakob suhtautuu siihen kun Bella vihdoin aikoo muuttua?
Jotenkin tuntuu että se muuttuminen tapahtuu vasta viimeisessä kirjassa.Tai oikeastaan toivon että viimeinen kirja käsittelisi sitä kún Bella opettelee elämään "kylmäverisenä".
Ja kuka hitto on Bree Tanner???!:D

Huomenna pitäisi hoitaa asioita.Käydä työkkärissä,Kelassa,koulussa...Sitten alkaakin tiistaina koulu.Hitto kun jännittää jo valmiiksi todella paljon!Kyllä,mä olen niin epäsosiaalinen yksilö että mun kannattaakin olla ihan kusi sukassa...:P Mua kuitenkin syrjitään,luimin yksinäni jossain luokan perällä,en uskalla muuta kuin tuijottaa muistiinpanoihini...Ehkäpä ei pitäisi ajatella koko asiaa tai olen ihan kauhusta kankeena tiistaihin mennessä! :D
 
Ei tule tästä kirjoittamisesta mitään,olen ihan jumissa.Heräsin tosissaan vähän aikaa sitten,eikä päässä liiku yhtään mitään...Joten palaillaan vaikkapa huomenna,jos olisi vaikka jotain kerrottavaakin....

Jännittäviä aikoja

Nyt sitten se on selvää;aloitan tiistaina opinnot.Tarkoitus olisi valmistua 12/11,saas nähdä onnistunko.:)
Saatiin ujutettua niin että ainakin näillä näkymin saisin Kelasta todella hyviä tukia opintoihin.Eli en jää vain opintotuelle.Olikohan tuo nimeltään Peruspäiväraha tms.Olen niin laiska että en jaksa kaivaa lomaketta esille.
Pikkaisen harmittaa se että joudunkin kertaamaan aika paljon jo opittua.Eli aloitan tokan perusjakson alusta nyt,vaikka kaikki kolme ovat mulla käytynä.:/ Kertaushan on opintojen äiti...Jotkut jutut ovat kyllä menneet auttamatta vanhaksi,joitain uusia juttuja tullut perusopintoihin.En esimerkiksi tiennyt että ensiapu on käytävä kolmen vuoden välein,se menee muuten vanhaksi.Täytyy yrittää tulevaisuudessakin muistaa tämä.

Tiistaina sitten alkaa.Sain aika suppean infon,myöhemmin kuulen sitten lisää.Positiivista on se että ainakin koulukirjat korvaa työkkäri,sapuskoista en tiedä,matkoja ei.Kaikkein eniten jännittää oma jaksaminen sekä uudet koulukaverit.Kun hyppään tällein kesken vuotta mukaan.
Päätin jo valmiiksi että en hirveästi stressaa koulun vuoksi ja yritän pitää lupaukseni.;) Meinaan tuola alalla ei oikeasti kamalan paljoa numerot paina,ihan hyvä niin.Ja täytyy toivoa että onnistun saamaan harjoittelupaikat tästä kotikylästä että ei tarvitsisi lähteä kaupunkiin harjoitteluihin.Meinaan kun noiden junien aikataulut eivät natsaa päiväkodin aukioloaikojen kanssa.Tai sitten yritän saada vuorohoitopaikan aina harjoitteluiden ajaksi.J kun ei tässä asiassa voi auttaa,sen työajat ovat vielä mahdottomampia kuin omani.
Ai jestas tätä on vaikea saada tajuntaan;olen opiskelija taas.XD


Meillä tehtiin pientä pintaremonttia.Tai siis rakas veljeni tuli tekemään.
Tässä alku;


Ja tälläistä jälkeä broidi sai aikaiseksi (sprayllä);

Aika kiva vai mitä?

Tämän näköinen on olohuone tällä hetkellä,en vielä ole uskaltanut kaikkea siirtää takaisin poikien huoneeseen.Ties missä maalihuuruissa muuten ovat yön jälkeen.;)


Piti tänään mennä spinninkiin mutta olen oikeasti niin poikki että peruin sen.Viime yönä vajaa 5h unta,ei ole riittämiin.En vain malttanut lopettaa ajoissa Haydenin lukemista,sitten Minimii herätti jo kello 5...Tai itseasiassa Karvaturpa,sen jälkeen Minimii...*haukottelee*
Pitäisi sitten oikeasti vain yrittää jaksaa käydä tuolla salilla/tunneilla koska tiedän että se auttaa jaksamaan,VAIKKA on todella tuskaista koulupäivän jälkeen lähteä poikia vielä raahaamaan mukaan salille.Täytyy myös opetella aikaisin nukkumaan meneminen,se ei oikein vaan luonnistu multa.:P

Tässä vielä kuva mun mökkikynsistä!

TAIVAS!!!

Nyt on ihan pakko hehkuttaa.:D

Kävin äskön ensimmäistä kertaa hierojalla ja voi että,mistä olenkaan jäänyt aikaisemmin paitsi!Olo on höyhenen kevyt,hartioihin ei tällä hetkellä särje...Ja pääkin tuntuu kovin höttöiseltä,se ei tosin ole mitään uutta!;D Miten olenkaan voinut elää tähän asti käymättä hierojalla?:O

Sain kyllä "tuomion".Selkäni on ihan solmussa,se ei ole kyllä mikään uutinen.Vasen puoli on hieman ylempänä kuin oikea,vasemmalla jumit pahemmat.Ja tämä ei suinkaan johdu siitä että kannan Minimiitä aina vasemmalla puolella,samoin laukkua.Niin ja tietenkin hartiat vedän korviin.:P
Noh,nyt on ainakin hieman helpompi olo,en muista koska viimeksi olisi ollut näin.Ei ikinä?

Vielä yksi ilmainen hierontakerta,J kun osti mulle lahjakortin.Viitisen kertaa pitäisi käydä jotta tuloksia alkaisi näkymään ja sitten sen jälkeen säännöllisin väliajoin.Eli varmaankin kerran kuukaudessa?

Operaatio selän kuntoutus siis edistyy.Nyt olen ottanut jo ohjelmaan lihaksien kasvattamisen,hieronnan...Miten se venyttely?Kuka mut siihen saisi pakotettua?
Aina tuppaa jäämään,olen treeninkin jälkeen aina fuskaamassa venyissä.
Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja joka ilta venytellä vaikkapa lukiessa.
Muutenkin luen aina huonoissa asennoissa,onko sitten mikään ihme että koko ajan hartiat sekä niska ihan krampissa.Vihlonta on julmaa ja säteilee käsivarsia pitkin.Välillä tuntuu rinnassa myös.
Mutta luojan kiitos tuo hermosärky lonkassa on lakannut... *koputtaa puuta*

Tänään salivapaa joten ehkäpä venyt astuisivat kuvioihin illalla? :)

Tunnustan;minulla on vakava riippuvuus...

Mun on nyt tunnustettava addiktioni;Kirjat ja lukeminen.

Olen ollut koukussa lukemiseen siitä asti kun opin lukemaan,eli 7vuotiaasta.Ahmin kirjoja,en osaa nautiskella niistä hiljakseen.Luen lähes pakkomielteisesti niin kauan kunnes kirja loppuu.Odotan kädet täristen jollekkin kirjalle jatko-osaa...

Luettujen kirjojen määrää en osaa sanoa,olisi kyllä ihan mielenkiintoista saada tietää se.Olen ensinnäkin nopea lukija ja kun koukutun kirjan maailmaan niin en osaa muuta tehdä.Keskittymiskykyni lukiessa on huippuluokkaa;en kuule enkä näe mitään muuta.Siirryn toiseen maailmaan,lumoudun jonkun muun mielikuvituksen tuotoksesta.
Tästä on ollut hyötyäkin,koulujutuissa.Pystyn keskittymään luettavaan tekstiin vaikka ympärillä olisi kamala hälinä,kokeisiin lukeminen ei tuota ongelmia;vaikka luen nopeasti niin muistan myös kaiken.
Kun oma elämä tuntuu liian rankalta niin on helppo paeta kirjallisuuteen.Näen tapahtumat mielessäni,itken ja nauran.Ihastun,rakastun,petyn,vihaan ja olen surullinen.Omat murheet tuntuvat kaukaisilta kun seilaa vaikkapa jossain 1800-luvulla tai maassa jota ei oikeasti edes ole.

Huonoja puolia tässä harrastuksessa on rahan meno sekä se,että kun luen niin kaikki muu jää tekemättä.Kotityöt seisovat,ajatukset harhailevat,kumppani jää usein vaille huomiota.Silti en voi lopettaa.Olen siis vakavasti riippuvainen.

Ihastun aika usein johonkin tiettyyn kirjailijaan ja luen yleensä hänen koko tuotantonsa(tietenkin mahdollisuuksien rajoissa).Olen kahlannut läpi niin klassikkoja kuin hömppääkin,kausittain.Nyt on menossa kevyemmän kirjallisuuden vaihe.

Ensimmäisiä kirjasarjoja jotka muistan lukeneeni on;Pikku vamppyyri,Neiti Etsivä,Viisikko,Sos,BSC...Sitten tuli 9v eteenpäin heppa-vaihe,eli luin kaikki kirjaston silloiset heppakirjat!:D Muistan myös elävävästi Hullu luokka-kirjasarjan joka oli todella hauska.Välillä tekisi mieli lukea nuo uudelleen,tosin voi olla että eivät enään niin koukuttavia olisi...;)
Aikuisempana olen lukenut Steeleä,Haydeniä,Lehtolaista,Härköstä,Linnaa...Apua,oikosulku.Tosissaan niitä kirjoja joita olen lukenut on niin hirveästi!


Viime aikoina olen taas eksynyt kirjakauppaan.Ostan toki myös kirjoja kirpputoreilta,kaivan muiden varastoja ja lainaan kirjastosta.
Nyt kuitenkin oli pakkorako,en jaksanut enään odottaa.
Tässäpä saaliini;




Ensisijaiset kohteeni olivat nuo Meyerin kirjat.Olisin kyllä saanut ne lainaksi mutta en voinut vastustaa kiusausta.Nyt ne on mun <3 Muutama sananen.Olen siis Houkutuksen ehtinyt lukea ja nyt meneillään Uusikuu,olisikohan parisen kymmentä sivua jäljellä. Olen aivan lumoutunut!Okei,kirjoja lukiessa tulee välillä mieleen että minkäköhän ikäisille nämä kirjat ovat alunperin suunnattuja?Villi veikkaus on että 15-18vuotiaille tytöille.En osaa eritellä että mistä tuo tunne tulee vai olenko asettanut omaan mieleeni tietynlaiset kriteerit aikuisten sekä nuorten kirjoille.Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä,onko kenellekkään muulle tullut tälläistä mielikuvaa. Kirjat on hyvin kirjoitettu,puuduttavia kohtia on todella harvassa.Olen ihastunut siihen kuinka Edwartin ja Bellan suhdetta kuvataan,siihen kuinka raastavaa rakkaus voi olla.Niin ja kyllä varmaan kaikki muutkin ovat aina pitäneet vamppyyrejä seksikkäinä olentoina?Vaarahan aina kiehtoo... ;D
Tässä kuva vielä kirjahyllystä.Kirjoja on tämän lisäksi liinavaatekaapissa,poikien huoneessa,sängynaluslaatikossa,varastossa,lainassa...Kirjanhan pois heittäminen ei tule kuuloonkaan,myyminen ei käy koska kirjan kohtaloa ei voi tietää,luopuminen...Niin,en vain pysty luopumaan kirjoista missään muodossa.Ne ovat mun aarteita! ;D

Onko meitä muita jotka ovat hurahtaneet täysin?Eksyvät usein siihen mystiseen maailmaan jonka kirjat tarjoavat?Meitä jotka jo lukemisen aloittaessa surevat sitä että se loppuu liian pian?

Irina - Et huomaa

Muutosten aika

Mulle elokuu on ollut aina muutosten aikaa.Ehkä sen vuoksi että näinä aikoina alkaa uusi lukuvuosi kouluissa,täytän vuosia,syksyn voi jo aistia.Olen aina pitänyt elokuusta,odottanut sitä innolla.Tunnen itsekkin olevani täynnä virtaa kun ilmat taas viilenevät ja on jotain mitä odottaa.



Tänä vuonna elokuun alku toi taas suuren muutoksen,käänsi uuden lehden elämässäni.
Kotiäitiyden aika on ohitse,pojat aloittivat hoidossa torstaina.En tiedä jännittikö pojat sitä,itse olin hermorauniona.Hyvin kuitenkin on mennyt.Minimo on löytänyt uusia ystäviä,en kyllä yhtään ihmettele.Hän on muutenkin yltiösosiaalinen,sellainen kuin mun luullaan olevan (en itse tunne olevani,nautin liikaa yksinäisyydestä),tiedä sitten mistä on perinyt geeninsä.Jokatapauksessa on mukavaa että toinen tykkää lähteä päiväkotiin aamulla,ei tarvitse ainakaan vielä riidellä asiasta.Ensi viikon keskiviikkona Minimosta sitten tulee iso poika,eskari alkaa.Hui kuinka vanhaksi itseni tunnen!:D
Minimiillä on myös mennyt suht hyvin nämä pari päivää mitkä on ehtinyt olla hoidossa.Aamuisin on pikkuinen itku tullut kun äiti lähtee ja päikkäreille nukahtaminen on ollut hankalaa.Muuten on oikein reippaasti toiminut,syö hyvin ja muutkin toiminnot sujuvat.Tuntuu että Minimii on oppinut hirveästi jo näiden päivien aikana!Ehkä tämä on hieman luopumisen tuskaa,tunnen että mun vauva on kadonnut ja tilalle astunut reipas pieni mies.


Sitten kuulumisia.
Oltiin tosiaankin keskiviikkoon asti mökillä,ilmeisesti viimeistä kertaa.Mökki on ollut meidän suvulla 31vuotta,eli ollut aina osa elämääni.Hieman haikea reissu oli,tunsin menettäväni tärkeän asian.Minne menen tästä lähtien latautumaan,ei mökin vuokraaminen ole sama asia.Onhan meillä toinenkin mökki,isän puolella sukua.En vain koskaan ole viihtynyt siellä,en osaa sanoa miksi.
Pojat tykkäsivät reissusta kovasti ja oli äiteelläkin ihan kivaa.Mitä nyt pieniä hermoromahduksia sain kun tuo ei varsinaisesti ole mikään lapsiystävällinen paikka.Laiturin päässä pari metriä syvää,rinnetontti,paljon rappusia,terassi jonka kaiteelle on kiva kiivetä...:S
Onnistuin myös kehittelemään muutaman henkilökohtaisen kriisin,ihan yksinäni.Oli aikaa ajatella,en tiedä onko se kovin hyvä asia.Lähellä ollessa,hektisessä arjessa ei niitä asioita niin huomaa.Kun on aikaa tarkastella asioita,hieman kauempana,niin ne saavat uusia piirteitä.Pointti on vain siinä että mitä oikeasti haluan?



Urheiltukkin on,tosin hieman rajoitusten puitteessa:
Su lenkki 60min
Ma soutua 40min
Ti lenkki koiran kanssa,noin tunti
Ke ei mitään
To käsitreeni,crossissa ja PowerPlatessa,molemmissa siis kulutettu 100kcal.
Pe siivouspv,eli ei jaksanut oikein mitään
La Jalkatreeni,oli hieman nihkeää.Keskityin myös keskivartalon lihaksistoon,siis siihen joka on syvällä läskien alla...;)
Su kädet kotona

Huomenna sitten ratsastamaan,pääsen siis taistelemaan Kentsun kanssa.<3



Kävin työkkärissa torstaina.Sain ajan tiistaiksi,eivät oikein vielä voineet auttaa mua.On niin epäselvää vielä kaikki.En ole saanut vanhalta koululta todistustani(olen siis laittanut opolle säpöä),enkä tästä toivottavasti uudesta koulusta vastausta siihen että voinko siellä käydä opintoni loppuun ja jos voin niin milloin voisin aloittaa.Mulla ei kuitenkaan ole kuin yksi työharjoittelu jäljellä perusopinnoista sekä erikoistumisvuosi.Eli ei paljoa,todellakaan.:)
Ja tarvitsisin nuo tiedot opinnoista ennen kuin alan soittelemaan osastoille jne,koska en uskalla ottaa mitään mahdollista sijaisuutta vastaan jos en tiedä tuota ajankohtaa...Ehkä ensi viikolla olen viisaampi taas.

Jahas,soitettiin siivoamaan huoltoasema joten ei enempää sitten tällä kertaa.Jospa tulisi taas aktivoiduttua bloginkin suhteen.

Muokkailin

Poistin muutamia kuvia aikaisemmista teksteistä koska laitoin linkin eräälle palstalle tähän blogiin.En mä nyt kaikkea halua näyttää...;D
Tänään pitäisi kuulumisia kirjoitella,oon vain saamaton.Menin ostamaan Houkutuksen enkä nyt pysty laskemaan sitä käsistäni!!!